United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
HANNA. Senpätähden juuri siihen ei enää toimeentulon tähden mennäkään, vaan ainoastaan rakkaudesta. JUSSI. Mikäs estää Maijua rakastumasta Teuvoon? Semmoinen kunnon poika HANNA. St! Joku tuli eteiseen. JUSSI. Ja rakkaus se syttyy ja rakkaus se sammuu, mutta pääasia on, että tulevat hyvin toimeen. Ole hiljaa! Kas, tekö siellä olittekin? Nyt, tiedättekö, on hiisi merrassa. JUSSI. Noh?
Silloin vasta sanoi: »Helsinkiin», ja samassa läksi hevonen ajamaan. Mutta ilman tuo lienee piloillaan. ELISABETH. Kyllä Martha saa korjata kahvilaitokset pois. MARTHA. Pidetäänkö pannua kuumana Maijua varten? ELISABETH. Ei tarvitse. PASTORI. Kuinka tämä on ymmärrettävä? ELISABETH. Minä pelkään arvaavani. Voi, sitä lasta, sitä lasta ! PASTORI. Mitä arvaat?
Jussi sanoi, että olen sortanut teitä, äitiä ja sinua HANNA. Pappa, elkää sitä muistelko, hän sanoi sen vaan äkäpäissään. PASTORI. Ei, hän oli oikeassa, minä olen sen tehnyt. Mutta se on tapahtunut huomaamattomuudesta, ei tahallisella tarkoituksella. Ja nyt, kun silmäni ovat auvenneet HANNA. Rakas pappa. Ettehän ole sitten enää kova Jussia ja Maijua kohtaan, ettehän, rakas, hyvä pappa?
PASTORI. Jopa sinä olet kotona. ELISABETH. Jo. Minä aina tartun kiinni siellä työhuoneella, etten tahdo päästä ollenkaan pois. Kovasti mukavia, ne lapset. PASTORI. Että sinä sentään heität Maijua niin paljon yksin. Ei se ole hyvä. ELISABETH. Kuinka niin? Suuri tyttö, kyllä, hän jo osaa itseään hoitaa. PASTORI. Elä ole siitä ihan varma. Onpa meillä ollut vaikeita kokemuksia juuri hiljan.
Hän läksi vähän matkaa Maijua saattamaan ja palasi nyt yksin verkalleen kotia päin. Hän kulki vähän matkaa metsätietä, kunnes Salojärvi näkyi. Siinä poikkesi polku rannalle ja Valva seurasi polkua. Salojärven laineet loiskivat hiljaa, surullisesti rantaa kohden. Valvan mielestä ne itkivät, ja hänkin purskahti itkuun.
Kun minä kasvan suureksi, niin minä tapan ne ihmiset, jotka ovat lyöneet Maijua." Nojaten veneensyrjää vastaan antoi Topias minuutin mennä. Ankaralla äänellä, lausui hän sitten: "Sano minulle, kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka karkaa hyväin ihmisten luota pahuuden palvelukseen. Sano minulle kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka jo nuorena ja pienenä miehenä miettii ihmisiä tappaa."
Ei ollut itkeneen näköinenkään eikä muutenkaan erittäin surullinen, sanoi menevänsä vaan Maijua tapaamaan ja ehkä yönkin hänen kanssaan olemaan, Emäntä ei osannut mitään aavistaa, ei vaatteistakaan, poika kuin oli ylen tarkka ja säästäväinen omalleen. Mutta aamulla tulikin Maiju heille ja hän ei ollut nähnytkään Josua sitte Juhannuspäivän, jolloin yhdessä kävivät kirkossa.
"Miksi et tule?" "Minä olen katupoika, minä olen rosvon poika." Sanat tulivat korahtamalla. "Miksikä niskoittelet? Ethän niskoitellut äidillesikään." "Kuka sen sanoi?" "Maiju." Josu rupesi vapisemaan, kätensä puristuivat nyrkkiin. "Isä lyö minua ja muut lyövät Maijua", lausui hän riivatulla äänellä. "Minusta ei ole lukuakaan, mutta Maijusta.
"En tiedä, en minä ole Mökin Maijua huomannut miksikään erinomaisemmaksi, ja tunnettu asia on, että hän on köyhä", sanoi isä. "Eipä kummakaan, ett'ette Maijua ole erinomaiseksi huomanneet, sillä teidän walitsemisaikanne on jo ollut aikoja sitten; minun on nyt ja minä tiedän waalini toimittaa. Sanoitte että Maiju on köyhä, mutta eihän köyhyys ole rikos eikä synti", intteli Jaakko.
Hautauspäiwä oli määrätty erääksi sunnuntaiksi ja melkein kaikki seurakuntalaiset kokoontuiwat silloin kirkolle, saattamaan heille kaikille niin rakasta wainajaa wiimeiseen lepoon. Wanha pastori wihki haudan ja lopuksi hän piti pienen puheen, juuri niinkuin Jaakkoa ja Maijua wihkiessäänkin oli tehnyt.