United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Hyi!» jo piikain kielet kilkkaa, »tarinaa ei taida Jyrki, taikka taas hän herja pilkkaa: poishan tyttö parka pyrki, kauan huuti talvi-yössä: huurtehessa kutri kiilsi, puukko kirkas Hurtan vyössä, kassan kauniin poikki viilsi. Huomenelta sulho tuli, korjan kartanolta löysi, kassa kyyneleistä suli, tuli tuosta tuima köysi, saip' on sulhon jousen jänne; löip' on koston hetki kerta.
Mittelivät miekkojansa, koittelivat korttiansa: olipa pikkuista pitempi miekka vanhan Väinämöisen, yhtä ohrasen jyveä, olen kortta korkeampi. Mentihin ulos pihalle, tasarinnan tanterelle. Siitä vanha Väinämöinen löip' on kerran leimahutti, löipä kerran, löipä toisen: listi kuin naurihin napoja, lippasi kuin liinan päitä päitä Pohjan poikasien.
Loip' on silmänsä selälle, käänti päätä päivän alle suitse Suomelan joesta, päitse Väinölän vesistä: keksi mustasen merellä, sinervöisen lainehilla. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Mi olet merellä musta, ku sinervä lainehilla? Kun sa ollet hanhikarja tahi armas alliparvi, niin sä lentohon lemaha ylähäksi taivahalle!
Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä, sinne siirti silmiänsä pä'in kauloa omoa. Tuop' on lieto Lemminkäinen siinä lyöä silpahutti, iski miestä miekallansa, kavahutti kalvallansa. Löip' on kerran luimahutti: laski pään on päältä olka, kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista tahikka tähkän olesta, evän kaikesta kalasta.