United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina e'ellehen eletään, äiti on vähäsen potenut ja jäi sentähden tänään kotiin. Talon työ on kova," vastasi Risto. "Oletteko jo saaneet palvelusväkeä?" "Olemme kyllä, kaksi renkiä ja kaksi piikaa on meillä nyt. Kun itsekin teen työtä, aiomme niitten avulla tulla toimeen. Heinänteon ja leikkuun aikana otamme päiväläisiä," vastasi Risto.
Lääkärit sairashuoneessa, johon hän wietiin, huomasiwat heti ettei jalasta kalua tule, waan että se on leikattawa kokonaan pois. He ryhtyiwät heti työhön ja pian makasi Kristo jalatonna sairaswuoteella. Hän sai kowan haawakuumeen leikkuun ja muun ruhjoontumisensa wuoksi. Monta wiikkoa makasi hän elämän ja kuoleman wälillä; hän houraili ja hourauksensa esineenä oli aina waan pikku Kaarina.
Kehtasivathan ne toki, kun siitä oli rahan tulo, sanoi Jertta. Nehän olivat leikkuun ja riihien puinnin kanssa tolkussa kuin sika loimessa ja myivät jyvät, kun oljista irti saivat. Ja mitä eivät saaneet myydyksi, sen kätkivät niittylatoihin ja Harakkaniemelle ja mihin kaikkeen nuo lienevät noita kaivaneet. Mutta mitenhän sen reen raiskan mahtaisi löytää, sen on lumi nyt peittänyt? kysäisi Mikko.
Luvut rasittivat, tuntui vaikealta jatkaminen ylioppilaaksi asti, ja vastakohtana viehätti talonpojan elämä sanomattomasti. En tosin tuntenut siitä muuta kuin sen hauskuudet: hevosenajot, heinänteon, leikkuun, kalaretket, metsästyksen ja keinumäellä kisailun valoisina sunnuntaiöinä.
He olivat kaikki valmiit köyristämään selkäänsä ja alkamaan leikkuun. Mutta ennenkuin isäntä antoi käskyn työn alkamiseen, katsahti hän väkijoukkoon ja havaitsi siinä Puolamäen torpparin, sirppi kädessä. "Kas niin, herran terveisiä, Puolamäki," lausui hän ja riensi lyömään Puolamäelle kättä. Molemmat olivat kookkaat miehet, torppari yhtä arvokas muodoltaan kuin isäntäkin.
Naapurinsa koiraa saapi sääliä, mutta ei aatelismiehiä!" Lopuksi vahvisti tuo valtioviisas porvarin renki puheensa senkin seitsemällä valalla. Sellainen puhe oli Jakobsson'ille mieliksi. Hänen huulensa vetäytyivät tyytyväiseen hymyilyyn ja hän jupisi itseksensä: "Vilja on tuleentumaisillansa, leikkuun aika pian lähestyy." Sitte kääntyi hän katsomaan, oliko Pertti Månsson seurannut häntä.
Osa eväästä piti heidän nyt jo ottaa myötänsä; seuraavana päivänä iltapuolella oli emäntä itse tuleva sinne, tuoden ne juomat ja herkkuruo'at, jotka tavan mukaan annettiin leikkuun päätettyä. Itse oli Lauri jäävä kotiin turmeltunutta malkasiltaa korjaamaan. Näin oli toimelias isäntäväki kaikki valmistanut.
Niin ahkerasti tehtiin työtä, ettei joudettu ruokalepoakaan pitämään, vaan joka sai viimeisen palansa niellyksi, tormasi pellolle; väki oli nyt oikein innostuksissaan, koska hekin rupesivat älyämään, että nyt kiire on tarpeesen; vieläpä sekin saatti innostuttaa, kun lupasin heille hyvän päiväpalkan. Lauvantai-iltaan saimme leikkuun niin leikatuksi, ettei jäljelle jäänyt kuin pari peltotilkkua.
Juhani istui entiselle paikalleen ja sanoi: Sietäisipä nyt olla kolme mahaa, mutta ei ole kuin yksi ja sekin enemmällä puoliaan entistä panosta. En totta tosiaan tässä elämässäni ole saanut tuommoisen heinänteon loppiaispöydän alle jalkojani ojentaa. Niinkö on mennyt? Niin on mennyt. Ei ne tuolla isoissa taloissa pidä päivää kummempana heinänteon paremmin kuin leikkuun loppiaispäivääkään.
"Sumu on hyvä leikkuun edellä", lausui rusthollari itsekseen. "Se tekee tähkäpäät nihkeiksi, ettei jyvät varise. Mutta sitä pahemmin ne varisevat seuraavana päivänä. Tänäpänä on siis koko vainio korjattava, jos mahdollista." Samassa tuli Mari ulos. "Kas vaan, nuorta neitosta", lausui leikkiä laskien rusthollari, "kun on jaksanut nousta näin varhain vuoteeltaan, eikä itke."