United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ymmärrän," kuului kyytimiehen kuiva vastaus. "Hyvä! Te'e niinkuin olen käskenyt!" Jättäkäämme nuorukainen hetkiseksi aikaa Puolamäen rinteelle ja palatkaamme päätaloon tietääksemme, mitä siellä tapahtuu ja seuratkaamme Klaaran toimia.
"Niin sitä samaapa nyt saarnaavat sekä papit että levitat", sanoi Severin. "Eihän sitä muuta kuulekaan, kuin tuota paljasta tyhjyyttä." "Kas Puolamäen Mari, kun kävelee Siuron Severin kanssa", huomautti yksi tytöistä. "Aamupäivällä hän oli kirkossa Severin äidin kanssa", muisti toinen. "Torpan tyttö pyrkii rusthollin miniäksi", tiesi kolmas.
Marin vienous ja suloisuus, joka melkoisesti sotei sitä päättäväisyyttä vastaan, millä hän ehtoolla oli lausunut kieltonsa Severinille, vaikutti kummallisesti ukon mieleen. Hän ei ennen koskaan ollut tarkemmin katsellut tytön ulkomuotoa. Se oli ollut hänestä yhden tekevä minkä näköinen Puolamäen tytär oli. Sen verran hän oli nähnyt ja kuullutkin, että Mari oli sievä muodoltaan.
Samassa tuli Puolamäen isäntä ulos makuuhuoneestaan. Nuori rusthollari meni häntä tervehtämään. "Oho, niin varhain liikkeellä. Sitä minä nimitän virkuksi isännän aluksi," sanoi Puolamäki. "Ollaanko maanviljelyskoulussa niin varhaisia?" "Ollaan sielläkin, mutta vielä varhaisempia täällä.
Sunnuntai-aamuna oltiin varhain ylhäällä Puolamäen torpassa, niinkuin tavallisesti ainakin. Sillä varhainen nousu tekee talon tukevaksi. Mutta sunnuntaina ei kuitenkaan pitäisi oleman kiire nousemiseen, koska ei silloin mennä työhön? Vaan niitä on sunnuntainakin askareita, jotka ovat varhain tehtävät ja vaativat tarkkuutta, niinkuin muinakin päivinä.
Hekin menivät ylös ja istuivat vastapäätä sitä penkkiä, missä Siuron emäntä ja Mari olivat. Tämä tämmöinen tuttavuus, miltei sukulaisuus, herätti suurta huomiota rusthollarin tyttärissä ja isojen talojen emännissä ja kylän juoru-akoissa. "Puolamäen Mari, kas kuinka hän kiipeää korkealle". oli melkein yleinen mutina koko seurakunnassa. "Ja Ivar samoin, jopa hänkin on kuin Severin veli."
Ja sitte tuli korjata sitomia "kokkosiin." Se oli aina ennen ollut isännän asia. Mutta tällä kertaa hän näki mahdottomaksi tehdä kokkosia yksin niin paljon kuin eloa maahan leikattiin. Sentähden hän käski Puolamäen isännän pysättymään leikkuusta ja tulemaan hänelle avuksi kokkosien tekoon. He eivät kuitenkaan paljon puhuneet keskensä, tätä työtä tehdessään.
Te olette voittaneet Siuron, joka aina tahtoo olla ensimmäinen. Meillä leikataan vasta huomenna. Ja, niinkuin arvasitte, minä olen juuri hakemassa väkeä teiltäkin apupäiville." Mainitsemme tässä selitykseksi, että Puolamäken torppa oli Siuron rusthollin maalla. Puolamäen nuoret läksivät kirkolle rusthollarin pojan kanssa.
Taitaa olla parasta, että ensin kuljen Puolamäen rinteen takana olevaan torppaan ja tiedustelen torpanväeltä, jos he olisivat nähneet yksinäisen naishenkilön siitä kulkevan sivuitse." Hiljaisilla askeleilla ohjasi Julle kulkuansa Puolamäen rinteelle. Taaskin hän seisahtui ja hänen silmänsä etsi kaikkialla. "Mitä näenkään? Naisen ja mieshenkilön istuvan mättäällä. Malta, jo taidan olla jäljillä.
Mutta tyttärelle Puolamäessä oli nimittäin tytär ja poika ei siinä tapauksessa jäisi mitään, paitsi mitä oli säästetty rahoissa ja irtaimessa. Vaan paljonko sitä säästöä oli tai oliko ensinkään, sitä ei muut tienneet kuin Puolamäen isäntä itse ja ehkä hänen emäntänsä. Sillä yhdessä he olivat työtä tehneet ja yhdessä koonneet ja säästäneet, mitä koossa ja säästössä oli.