United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra Kartmannin kasvot vaalenivat vaalenemistaan, mitä enemmän hän piirustusta katseli; kätensä vapisivat ja hänen kaikissa kasvon-piirteissään kuvastihe tuo liikutus, joka seuraa kovan kärsimisen muuttuessa odottamattomaksi onneksi.
Tauti yksistänsä ei tottele meitä; ja sentähden, kun näen jonkun sisaren lasketuksi kärsimisen vuoteelle, ajattelen minä: "Jumala on sinut siihen laskenut!" ja minä olen vielä varmempi siitä, että juuri tätä tarvitaan. Minä opetan yhä noviiseja; mutta toisinaan se surullinen kysymys johtuu mieleeni: "Miksi minä opetan heitä?"
Hän tunsi, että hän kuitenkin oli kurja, heikko kuolevainen, joka elämän tosi-koetuksessa, kärsimisen kiirastulessa, ei ollut parempi kuin halpa työmies, jommoista hän ennen niin ylenkatsoi. Tuo Ainoa, josta hän luki, näytti hänestä olevan tosi-viisas. Eikö hänen ollut mitään tarvetta tulla hänen luokseen? Eikö hänessä ollut mitään anteeksi annettavaa syntiä?
Ja hyvin minä toivon, että nyt, kun et sinä enään ole hänen neuvon-antajanaan, minun kova-onninen lapseni vielä jonkun kipeän kärsimisen kautta voi saada anteeksiannon sekä sijan paremmassa maailmassa". Ramorny ojensi käsivartensa hyväntekijäänsä kohti, koettaen ilmoittaa katumustaan ja puhdistaa puoltansa.
Elvira oli kalpea, ja nöyrän kärsimisen vivahdus, jota hän turhaan koetti peittää pakonnaisella hymyllä, näkyi hänen kasvoistansa, mutta kuitenkaan ei hänen kauneutensa ja ihanuutensa ollut vähempi kuin kenenkään muunkaan, paitsi kenties yhden.
Sen ainakin kokemus näyttää. SILJA. Sitä et tiedä. Muista vertausta rikkaasta miehestä ja Latsaruksesta. ANTTI. Se nyt oli se yksi tapaus. Sopineeko sama vertaus kaikille. SILJA. Kyllä, kun vaan iloisella ja nöyrällä mielellä taipuu kärsimisen alle. Luulen että silloin jo täälläkin annetaan joskus tuntea taivaan esimakua. Matlena, kuulehan? MATLENA. Mitä sitten? Puhu hiljaa.
Oikealla puolen pyhän Meinrad'in pieni ja karkea vuode; vasemmalla suuri uuni harmaasta fajansista sinisillä kuvilla, jotka esittivät pääkohtia kärsimisen historiasta. Tämän, melkein huoneen-korkuisen uunin sivussa, oli samanvärinen, leveä istuin-sija samasta aineesta, varsin tärkeänä osana tuosta merkillisestä kalusta.
Muistettuaan meidän elämämme koko surkeuden, hän selvästi kuvaili eteensä, mimmoiseksi tämä elämä voisi muuttua jos ihmiset kasvatettaisiin näiden sääntöjen mukaan, ja kauan sitten sammuksissa ollut riemu täytti hänen sydämmensä. Aivan kuin hän olisi pitkällisen nääntymisen ja kärsimisen jälkeen yhtäkkiä löytänyt rauhan ja vapauden.
Lybecker rypisti kulmiansa ja näytti epätietoiselta. Hän oli liiankin tottunut noihin kärsimisen kuvailuihin ja vastasi lyhyesti: »Minä tiedän sen Estlanderin historian. Mutta mikä kerran on tapahtunut, sitä minä valitettavasti en enää saa autetuksi.»
Vanha Märtakaan ei voinut enää pitemmälle käydä. "Tulkaa rakas rouva," sanoi hän, "menkäämme tuomiokirkkopihaan ja levätkäämme vähän; sitte mennään kirkkoon ja laskeutaan polvilleen pyhän Neitseen kuvan eteen. Hän armahtaa meitä ja tätä viatonta lasta, siellä hän tuntee äidin kärsimisen, koska hänen itsensä täytyi laskea taivaallinen lapsensa seimeen. Tulkaa, rouva, se vahvistaa teitä."