United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja jos hän ei suoraan ja rehellisesti tunnustanut ja todistanut katumustaan, niin oli se siksi, että hän häpesi omien lapsiensa edessä, ehkä eivät voineet kaikkea ymmärtää.

Jos Elli tässä tilaisuudessa tahtoisi osottaa katumustaan vastaamalla totuuden mukaan niihin kysymyksiin, jotka armollinen laamanni oli hänelle tekevä, niin oli varmaa, että tämä, joka vastedes tulisi istumaan tuomarina hänen asiassaan, antaisi tämän seikan taivuttaa häntä käyttämään kaikkea sitä sääliväisyyttä ja lempeyttä, jota laki ja hänen omatuntonsa vain sallisivat.

HAMLET. Nyt käy se päinsä, nyt hän rukoilee; Nyt työhön! Ja näin taivaaseen pääsee. Ja kostanut ma olenko? Kuin onkaan: Isäni murhas konna, ja nyt minä, Isäni ainoo poika, saman konnan Lähetän taivaaseen? Ei, palkkaa ois se, vaan ei kostoa. Hekuman helmaan isäni hän tappoi, Kun synti täydess' oli heilimässään, Ja kuin lie tilin laita, tiesi Herra, Mut, ihmissuhteiden ja järjen mukaan, On laita huono. Kostanutko olen, Jos tuon nyt murhaan kesken katumustaan, Kun puhdas sieluns' on ja valmis lähtöön? Ei! Seis, miekka! Kolkompata tilaa vartoo, Kun päissään on hän, nukkuu taikka raivoo Tai rutsaisessa vuotehessaan telmää Tai kiroo, mässää taikka muuta tekee, Jost' autuus kaukan' on, hänt' iske silloin, Ett' ilmaan lentää kantapäät, ja sielu Kirotun mustaks käy kuin helvetti, Jonk' oma on se.

Päästyäni huoneeseeni kaduin jo tekoani, sillä ei tapahtunutkaan sitä, mitä salaisesti olin toivonut. Hän ei tullutkaan kolkuttamaan ovelleni, ei tullutkaan tavallista katumustaan tekemään eikä antamaan vakuutustaan uskollisuudestaan.

Ja hyvin minä toivon, että nyt, kun et sinä enään ole hänen neuvon-antajanaan, minun kova-onninen lapseni vielä jonkun kipeän kärsimisen kautta voi saada anteeksiannon sekä sijan paremmassa maailmassa". Ramorny ojensi käsivartensa hyväntekijäänsä kohti, koettaen ilmoittaa katumustaan ja puhdistaa puoltansa.

Turhaan oli Larsson, turhaan kreivi itse pannut puolen kaupunkia liikkeelle kadonnutta löytääkseen; siitä oli nyt kolme viikkoa eikä Mariasta oltu saatu vähintäkään vihiä. Kreivitär oli epätoivoissaan, Larsson koetti turhaan salata katumustaan ja levottomuuttaan siitä, että oli tuonut tytön Tukholmaan. Lyhyesti sanoen, kaiken tämän alla piili jotakin outoa, arvelivat viisaat palvelijain joukossa.