United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kiireessäsi et huomannut että toverisi, joka pani nuoran kaulaani, oli tehnyt silmukan niin ettei se heti kuristanutkaan minua ja lähteissänsä myös huomaamattasi, pisti puukon käteeni, ensin leikkasi poikki köyden käsistäni ja sanoi hiljaa: 'Pelastin sinun, palaa pahalta tieltäsi! Kallon Matti teki tämän armotyön. Kun olitte kerjenneet näkymättömiin, leikkasin köyden poikki ja olin taas irti!

Mutta silti en lakannut itsekseni ihmettelemästä, kuinka vähän ylpeitä ja arkoja ihmiset saattavat olla omasta sisäisestä olemuksestaan, samalla kuin he kuitenkin voivat jostakin aivan vähäpätöisestä ja ulkonaisesta syystä iskeä kallon halki toisiltaan. Näitä esim. sai sanoa siaksi, konnaksi tai ylimalkaan huonoksi ihmiseksi kuinka paljon hyvänsä, ilman että he näyttivät olevan siitä milläänkään.

Amiraali luuli erään löytämänsä kallon tuntevansa lehmänpääksi ja päätteli siitä, että sisämaassa olisi nautakarjoja. Lintujen laulua ja sirkkojen siritystä kuultiin koko yön, mitä kaikki ihmettelivät. Ilma oli leuto ja tuoksuva, vuoret täällä lievensivät kuumuutta. TIISTAINA LOKAKUUN 30. P

Hänen pitkää lumivalkoista partaansa tuuletar heilutteli; hänen ulkomuotonsa vivahti villiltä; pari tummaa silmää tuijotti korkean, paljaan kallon alta. Polviensa välissä piti hän pientä harppua, josta hän houkutteli muutamia säveleitä, niillä säistääkseen voimallista, synkeä-äänistä vanhaa kansanlauluaan. Se oli yksinkertaista, enemmän puhetta kuin laulua.

Ehkä tämä kohtaus tapahtui kuten lukia on huomannut, synkässä erämaassa ja siis kaikkien asiaan kuuluvain luullen kenenkään ihmisen näkemättä. Niin ei kuitenkaan ollut, tässäkin oli kuitenkin yksi näkymätön vierasmies. Lukia muistaa "Kallon Mattia", joka pelasti Jussin hirrestä. Matti oli n.k. joutomies, tunnettu laajalta ja kuitenkin tuntematon.

Ainakin teeskentelevät tietämättömiksi. TAAVI. Et toki miehelle antanut viinaa? ARO. Kaikeksi onneksi nukkui kohta kun sain hänet sänkyyn. Nyt kuorsaa kuin hevonen. TAAVI. Hyvä että nukkui. ARO. Olipa se kumma, että niin sievä ja jalo tyttö kuin Voipalan Elli suostui menemään Källön Pekalle vaimoksi! JAAKKOLA. Eipä hän hevin suostunut! Kinasipa kolmatta vuotta vanhempainsa tahtoa vastaan.

Hän antoi toisen virtahevon lähestyä 30 jalan matkalle, jonka jälkeen hän tähtäsi sen molempien silmien väliin, lävisti sen kallon järeällä luodilla ja antoi myöskin toiselle sellaisen haavan, ettei heidän tarvinnut siltä mitään pelätä.

Muinen vanha vilu-tauti viksi-huuli, vihta-parta, roima-housu, home-silmä, jonga kallon harmaat' karvat paistavat kuin päiväisellä tuohi-koivut kuusistossa muinen vanha vilu-tauti kyssä-selkä, kongo-nokka, leuka-peräin louskuttaja, kulki kylmänä kesällä kauhtanassa karheassa, tappuraisessa takissa.

Täällä nyt taisteltihin, kunnes Lemminkäinen vastustajansa "kallon kaulalta sivalti;" "Päähyt pyörähti pihalle, Miehen kallo kartanolle, Kuni nuolen noutaessa Puulta koppelo putosi" Pääkallon pisti Lemminkäinen seipähän nenähän. Mutta nyt tuli tulinen kiiru, sillä Pohjan akka lauloi kokoon sotilaansa; Lemminkäinen pötki pakoon kotiinsa ja sieltä, äitinsä neuvosta, kaukaiseen saareen.

Sirkka uunin korvassa tyytyväisnä soipi. Jooseppi Mustakallio. Lumisilla. Voi kun nyt on lumi nuoskaa! Joutukaa jo, pojat juoskaa. Kalle, Pekka, Heikki, Ville, tulkaa, tulkaa lumisille! Minä jo viskaan aika pallon, suuren, niinkuin miehen kallon, Riston niskaan. Kas nyt, Heikki, tätä elämätä! Tämähän on vasta leikki!