United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elli kieppui alituiseen hänen ympärillänsä, nauroi ja teeskenteli. Ja kun minä näin kuinka Petteri vastasi hänelle samalla avonaisella, avosuisella hymyllänsä, mitä oli minullekin osottanut, oli sydämeni kutistua tuskasta kokoon ja kurkkuuni nousi, kuin joku hyvin karvas pala, katkera ajatus. Mutta palaamme asian ulkonaiseen menoon. Salissa iloitseva ihmisjoukko näytti minut kokonaan unohtaneen.
Mutta minä en voinut puhua; huuleni liikkuivat, mutta ääntä en saanut kurkustani; loin vain hämmästystä ilmaisevan katseen ympärilleni ja pöydällä olevaan viinipulloon ja ummistin taasen silmäni. Rintani rupesi taasen huokumaan ja hengitys kävi vaivalloisesti. Kapteenille tuli taasen tuska. Hän sieppasi viinipullon käteensä ja tyhjensi puolet sen sisällöstä kurkkuuni.
Tunsin miten kylmä hiki nousi otsalleni ja olin varmaankin kuolemankalpea. Isäni tähden arvelin olevan parasta, etten ollut asiasta tietävinänikään, mutta ruoka tarttui kurkkuuni, niin etten enää jaksanut nielaista palaakaan. Vilkaisin Susannaan; hän oli hehkuvan punainen.
Ei, ei. Ei minulla ole mitään semmoista, joka ei saisi tulla vaikka koko maailman tietoon mutta minun sydämeni tahtoopi haljeta vaikea on kumminkin se tehtävä Jumalani! Sanat takertuvat kurkkuuni minä olen Kas Kaspe Kasperi, teidän vaimonne veli ja oma lankonne entinen Niemimäkelän rikas Kasperi ." "Hyvä Jumala! Olisiko hän todellakin Kasperi?" sanoi Iikka ja astui askeleen taakse päin.
Regina huokasi syvään ja jatkoi: »Ja silloin kävi hän kurkkuuni kiinni ja huusi korvaani: Olet surman oma, jollet heti paikalla tunnusta, mistä olet saanut näin paljo kultaa... Ja kun olin jo aivan tukehtumaisillani » Boleslav naurahti katkerasti itsekseen. Hänen oma isänsä ja tytön isä he käyttivät molemmat samoja kunnioitettavia keinoja.
Minä koetin salata mieleni tilaa niin kanan kuin suinkin mahdollista, mutta tuo kowin pakottawa tuska särki wiimein sulkunsa. Olimme taas waimoni kanssa kahden kamarissa, ja hän oli yhtä surullisessa tilassa kuin ennenkin. Minä tartuin häntä kädestä kiinni ja yritin hänelle puhua; mutta itku tukehdutti sanat kurkkuuni, eikä puhumisesta tullut towiin aikaan mitään.
Mutta silloin nälän ja janon tuskat voittivat uupuneet voimani, niin että jouduin itsekin houreisin, ja tietämättäni käytin samaa keinoa, josta juuri olin muita kokenut estellä. Minä tunsin, miten toverini veri virkistävänä nesteenä kostutti tulikuumaa suutani ja valui kuin lievittävä voide kurkkuuni.
"Mitä he aikovat tehdä minun, rakas Peggotty? Tiedätkö sinä?" "Kouluun. Lähelle Londonia", oli Peggotyn vastaus. Minun täytyi pyytää häntä toistamaan sitä, sillä hän puhui ensi kerralla aivan alas kurkkuuni siitä syystä, että olin unhottanut ottaa pois suuni avaimenreiältä ja panna korvani sijaan; ja vaikka hänen sanansa kovasti kutkuttivat minua, en minä kuullut niitä. "Milloin, Peggotty?"
Juuri kun syötiin päivällistä, tuotiin Ylijärveltä sana, että Helu oli pari päivää kurkkumätää sairastettuaan keskiviikko-aamuna kuollut. Pala pysähtyi kurkkuuni.
MACBETH. "Kies' siunaa!" huusi yks, ja toinen "amen!" Kuin nämä pyövelkäten' ois he nähneet. Kuunnellen heidän tuskaans', suustan' "ament'" En saanut, he kun sanoivat: "Kies' siunaa!" LADY MACBETH. Noin syvään älä tuota mielees paina! MACBETH. Mut miks en sanoa ma voinut "amen"? Ma siunausta tarvitsin, ja "amen" Kurkkuuni tarttui.