Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. syyskuuta 2025
Mitä se on yht'äkkiä tuo tuommoinen aiheeton vaatimus, yöllinen yllätys, karkaus rauhallisen, viattoman matkamiehen kurkkuuni Enhän minä, en ainakaan nyt, ole tehnyt kenellekään mitään. Jos on joskus mitä rikottu, niin se on sovitettu. Eihän kukaan vaadi minulta hyvitystä mistään. Teenhän kaikessa velvollisuuteni ja voitavani, minkä muutkin.
Sanotaan hänen ruwenneen ryyppimään waimonsa pahuuden tähden, onkohan siinä perää? jatkoi mummo. 'Ei siinä ole mitään perää', wastasin minä ja pala tahtoi tarttua kurkkuuni. 'Wieläköhän pastori on wirallakaan? uteli mummo yhä.
Spenlow'ille, että halusin saada lupaa olla poissa jonkun lyhyen aikaa; ja kosk'ei minulla ollut mitään palkkaa enkä minä siis ollut mikään pahennus taipumattomalle Jorkins'ille, ei tässä asiassa tehty minulle mitään vastusta, Minä käytin tätä tilaisuutta ja, vaikka ääneni tarttui kurkkuuni ja silmiäni hämärsi, sanoja lausuessani, ilmoitin sitä toivoa, että Miss Spenlow voi hyvin; johon Mr.
Kello oli melkein yhdeksän, kun astuin arkihuoneeseemme. Ovea avatessani luulin ensiksi tulen päässeen irti, sillä huone oli niin täynnä savua, että lampun valo himmeni. Kun olin tullut sisään, tyyntyi levottomuuteni, sillä väkevän ja karkean tupakan pistävä savu tunki kurkkuuni ja sai minut yskimään.
Minua väristytti kuunnellessani näitten kanuunain kamalata hiljaisuutta. Vähitellen, lukemattomilla varovaisuuden keinoilla onnistuin asettua vatsalleni. Nojasin pääni suurta, verellä tahrattua kiveä vastaan ja vedin povestani esille Lazare sedän kirjeen. Asetin sen silmieni eteen; kyyneleet estivät minua lukemasta. Aurinko poltti selkääni, kirpeä veren haju tarttui kurkkuuni.
TIMON. Vähät minä sinusta välitän; olet ateenalainen. Ja sen vuoksi olet tervetullut. Minä en tahdo valtaani käyttää; toivon, että ruoka tukkii suusi. APEMANTUS. Sun ruokaasi ma inhon; kurkkuuni Se istuisi, sill' imartaa en taida. Hyväinen taivas, mikä ihmisliuta Syö Timonia, ja hän sit' ei näe!
2:N SOTAMIES. Niinpä elelisin ja jos kurkkuuni pisaranki oltta kallistaisin, niin kohtapa tyhjentäisin kannun palavaa pikiä, itseäni rangaisten. MAX. Kuinka olen minä elänyt? Haa! Vetänyt kitaani oltta kuin puutiainen verta. Haa! FUCHS. Voi minua! kuinka olen elänyt? Miljuunia antaisin jos vuoden elostani takaisin saisin.
Mut minä, Haluton, veltto konna, tässä houraan, Kuin haaveksija tylsänä, ja sanaa, En sanaa hiisku hyväks kuninkaan, Jolt' omaisuus ja kallis henki häijyst' On ryöstetty. Ma pelkuriko olen? Ken konnaks mua sanoo? kalloon iskee? Partaani nytkii, silmiini sen sylkee? Nenääni näppii? valheen kurkkuuni Ain' asti keuhkoon paiskaa? Ken sen tekee? Haa! Hiis olkoon! niellä saan sen. Oikein!
Osa, jota minun oli näyteltävä, kiusasi minua, ja koko ajan olin istunut äänettömänä tuntien vuoroin häpeää, vuoroin naurunhalua. Mutta nyt en jaksanut enempää, vaan pyysin Alania jättämään minut rauhaan, kun olin jo muka parempi. Sanat tahtoivat takertua kurkkuuni, sillä minä vihasin valehtelemista. Mutta änkyttämiseni oli vain eduksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät