United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kesä-iltana kun tuuliainen, Luonnon äänetönnä juhlaa viettäin, Tulee yksin, äkkiä kun nuoli, Metsän järveen laskeuu, ei kasvi Liiku, mänty seisoo hiljallahan, Hiljaa kukka rannikolla, hiljaa Kaikki on, vaan järven pohja kuohuu; Samoin nuorukainen, koska laulu Häntä lumoutti, istui vaiti Miettien ja järkähtämätönnä, Veri hänen syömmestään vaan kuohui.
Missä nyt rauniosta ei vähäistäkään näe, suuren koivun alla, joka jo kauvan on lakastuneena maanut, istuivat Elias ja Hanna eräänä kesä-iltana. Miksi sinä olet niin hiljainen? kysyi Hanna veljeltään miksi on ilosi kadonnut, miksi väijyt sinä ihmisiä, semmoinen et sinä ennen ollut? Hanna sanoi nuorukainen, oletkos sinä minun ystäväni? Neito katseli vakavasti hänen silmiinsä.
Monta vuotta on jo vierähtänyt sitte, kun Lyyli ja Hannes kannettiin maan mustaan poveen lepäämään. Jos, ystäväni, satut kulkemaan sen kalmiston ohitse kesä-iltana, niin aukaise rautaristikkoinen portti ja astu tuohon hiljaiseen rauhalaan! Käy sitte suoraan kalmiston perälle, niin saavut heidän hautakummullensa.
Sitten ymmärrät, minkätähden itkettiin Kivimäen pirtissä. Jos et, niin silloin silloin minä surkuttelen sinua. Tuo itku se oli kuin lämpöinen sade kesä-iltana. Hiljalleen se kasteli janoisen maan ja hiljaa taukosi jälleen. Sydän oli niin rauhallinen nyt ja tyyni. Rauhan enkeli oli suhahtanut siivillään yli tuvan. Suloista on tuommoinen rauha. Päivä laski.
Vanhukset vapisivat, murheelta lyötyinä, mutta neitonen seisoi hiljaa, niin hiljaa kuin luonto kesä-iltana auringon mailleen rientäessä, konsa lehti ei liiku eikä veden kalvo värähtele ja lintukin on levolle mennyt. Lieneekö hänenkin elämänsä aurinko vajonnut tuonne haudan syvyyteen, jonne niin kiinteästi, silmiään rävähtämättä katsoi? Ken siis lepäsi tuossa arkussa haudan pohjalla?
Näiden puheiden aikana olimme tulleet läpi Kempeleen kylän ja olimme Limingan niityllä. Erittäin hauskaa oli ajaa lerputella oman äitini polvella ja Vierimän ukon rinnalla tyvenenä kesä-iltana yli tuon niin monelle matkustavaiselle ikäväksi pistävän, lakean suo-aron. Näin oli onnellisesti päättynyt tuo ensimmäinen matkani kaukomaille.
Tuosta suuttuivat vedon hävinneet niin, ett'eivät enää koskaan menneet pyhä-yönä kenenkään ihmisten saunaan korttia lyömään, eivätkä koskaan vetoakaan lyöneet mistään asiasta. Niin tulivat he kaikki siivomiehiksi. Kolmas juttu kuului näin: Oli kerran vasta-kihlatut poika ja neiti. He menivät eräälle isolle kivelle istumaan ollessaan huvikävelyllä kauniina kesä-iltana.
Kauniina kesä-iltana Yks vanhus istui seurassa Nuorten, jotk' hänen puhetta Ihaillen kuuntelit. Hän elämästään jutteli Ja viisauttaan saarnasi Ja surut, riemut ennusti, Jotk' heitä odotit. Hän puhui esi-isistä. Ja heidän urotöistä, Sen kansan kärsimyksistä, Jonk' omaks nimitti.
Muutamana kauniina kesä-iltana istui mainitun niemen päässä mies ongella. Hän oli pitkä ja laiha varreltansa, hyvässä asussa, joka osoitti, ett'ei hän ollut talonpoika. Hänen silmänsä olivat terävät ja katselivat kolkolla levottomuudella ympärilleen. Muuten näkyi hänen kasvoillansa se kamala muoto, joka on omituinen vanhoille kuuromykille.
Hyvästi, herra Guillaume, ja eläköön vähäpätöisyys!" Tämä kahdenpuhe tapahtui kauniina kesä-iltana vuonna seitsemäntoista sataa kahdeksankymmentä yhdeksän, muutaman pienen rakennuksen edustalla Seinen joen rannalla, noin peninkulman päässä Rouen'in kaupungista.