United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka vakavammin haluaa saavuttavansa ihanata, sekö, joka nukkuen lepää käsivarttensa nojassa, vai sekö, joka intohimon kalvamana sitä toivoo? "Minä etsin, mitä te luulette itsellänne olevan; olevan!
He saattavat menehtyä toistensa rinnalla!» »Siinä, mitä puhut, taitaa olla perää, Alette»... Hänen juohtui mieleensä se aika, jolloin hän vaimonsa hommain ja kotoisen seuraelämän vilinän keskellä oli ollut niin ahdistuksessa ja tuskan kalvamana odottanut, mitä päivä toisi mukanaan, että hämärsi hänen silmissään, kun hän astui vierashuoneeseen.
Kun Ester tuskan kalvamana kieltäytyi ovea avaamasta, särkyi se kirveen iskuista ja sen jälkeen särkyi aina joku huonekalu, kallisarvoinen esine. Ester pelkäsi ja odotti. Usein hän toivoi vaikka salaisesti että Arnold viipyisi, viipyisi kauvan, tai että hän tulisi ja toisi vieraat mukanaan. Auliisti Ester palveli isäntäänsä ja hänen vieraitaan. Ellei niin olisi tehnyt, olisi voinut käydä huonosti.
Uskon esimerkiksi, että Svenin sielu on niin puhdas, uskon, että jumalankuva hänessä on niin selvänä, niin tahrattomana säilynyt, ett'ei hän koskaan voi joutua sielunsa tähden samaan tuskaan, keskelle sellaista aaltojen kuohua, kuin sinä... Minä uskon lujasti ja varmasti, että kun Sven kerran kokonaan avaa sydämensä Jumalalle, niin tekee hän sen rakkaudella ja ilolla eikä synnin levottomuuden ja tuskan kalvamana.
"Olin Karasjoella ja juttelin kauppiaan kanssa. Tämä kertoi matkalla viime vuonna vaimonsa kanssa Koutokeinoon kadottaneensa lapsensa." "Kerroitko heille, että lapsi elää ja että se on meillä?" "En, siitä en puhunut mitään, mutta omatuntoni rupesi minua soimaamaan katsellessani äitiä, joka surun kalvamana on tullut kivuloiseksi ja laihaksi.
He valitsivat Gotelindiksen, sillä hän oli vielä kauniimpi kuin sinä eikä niin käskevä. He valitsivat hänet kerran, valitsivat kahdesti. "Mutta kuninkaantytär seisoi vieressä villin, hillittömän vihan ja kateuden kalvamana, ja kun minut valittiin kolmas kerta kuningattareksi, tarttui hän teräviin puutarhasaksiin " "Lopeta, vaikene, Gotelindis." "Ja heitti ne minua kohti.
Laamanni oli puhunut tavattoman lämpimästi, jopa vähän liikutetuin mielin; hänen eloisa katseensa etsi ja kohtasikin Eliseä. Elise oli huomaamatta lähestynyt keskustelevia; tuskan kalvamana hän oli kuunnellut Emelien katkeraa ivaa hän tunsi siinä olevan osaksi tottakin.
Nyt hänen elämänsä on sammunut, aivan kuin poistumattoman omantunnon vaivan kalvamana, ja minä luulen, että hänen vanha miesparkansa seuraa pian häntä, niin yksinäisenä ja erillään elelee hän nyt." Syntyi hiljaisuus, ja lempeä surumielinen vavahdus kävi läpi harmaan marraskuun ilman. "Mutta", huomautti Marianne, "minä luulin, että te itse ette tahdo lapsia." "Kuka sen on sanonut?