United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt nuorten haudalla lehmus nuokkuu, Siell' laulaa linnut, ja tuulet huokuu; Sen suojaan istuvi siimekseen Tuo mylläripoika armaineen. Ja tuulet ne henkivät murheisin mielin, Ja linnut ne laulavat kaihoisin kielin, Käy veikeät nuoret jo miettiviks, He itkevät, eivätkä tiedä, miks. Kaikkoo pois! On päivän lemmikki synkkä yö Ja kevään lemmikki talvi. Elo lempivi kuolemaa Ja, oi, sa lemmit mua!
Meidän on nyt niin hyvä olla, mutta minusta tuntuu niinkuin silloin tunkeutuisi jotain vierasta meidän väliimme. Ja se olisi niin ikävätä, kun sinä muutenkin niin pian lähdet?» He vaikenivat ja katsoivat toisiinsa kaihoisin silmin niinkuin jotain vierasta jo olisi tunkeutunut heidän väliinsä. Niinkuin he olisivat tahtomattaan pahottaneet toistensa mielen, ja siitä kärsineet.
Näin virkkaa uniukko kurillaan, Ja tämän peilikuvan nähdä saammen. Tuo mies käy vihkituoliin: morsian On kultani. He lausuu: "rakastan!" Ja tuhat perkelettä ilkkuu: "amen!" En kaiho, en, jos sortuis sydänkin, Sa, kulta entinen! miks kaihoisin! Jos onkin vaattees helmihohteiset, Yön sydämessäs synkistyttää net. Sen tiedän jo.
Samassa viittasi hän kuninkaaseen päin, joka juuri tanssi heidän ohitsensa kaihoisin silmin, hikoilevin silmin, pieni pyöreä pää kumartuneena naisen paljaan kaulan ylitse ja suu auki ikäänkuin olisi hän tahtonut ahmia sisäänsä nuoren naisruumiin koko tuoksun. Pari väikkyi heidän ohitsensa kummankaan heistä huomaamatta tähystelijöitä, vaikka heidän huohottava hengityksensä ihan kosketti Elyséetä.
»Kuinka kapea se olikin!» virkkoi nuorukainen ja erkani kaihoisin mielin omia vaatteitaan etsimään. Hän pukeutui kiireisesti ja riensi tytön luo. »Saanko minä puristaa veden sinun letistäsi?» kysyi hän hellästi. Tyttö vastasi silmillään. Vesi vieri hopeapisaroina nuorukaisen sormien lomitse.