United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' kuinka kutsua nyt tohdit sa Minua luokses' tänne tulemaan, Kun vaaris vihaa koko maailmaa Ja ihmislapsia? niin lausutaan. AINA. Se aivan oikein onpi, ettei hän Rakasta maailmata ensinkään. Vaan kunpa kysymys on milloin noista Pelastajista, silloin onpi toista. Hän silloin sanoo: pitää kiittämän.
Hän neiti Smarin oli tosin vain vanhapiika, mutta vanhapiika, joka ei rakasta kissoja, vaan ihmislapsia, joka on harrastanut kasvatusasiaa, uhrannut koko elämänsä sille, pitänyt hoidossaan kaupungissa koululaisia puolikymmentä vuotta, saavuttanut jo tällä lyhyellä ajalla maineen ja kaikkien luottamuksen ja tunnustuksen.
Hän heidän jumalans' on, hän heit' ohjaa, Ikäänkuin korkeamman luojan luoma Ja paremp' ihmislapsia; he häntä Meit', itikoita, vastaan seuraavat Yht' uljaasti kuin pojat kesäperhoj' Ajavat takaa, taikka teurastajat Läimivät kärpästä. MENENIUS. Työn teitte oivan. Te, paarva-joukkoinenne! Liian paljon Käs'työläis-äänihin te luotitten ja Sipulinsyöjäin henkeen!
Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät: Pani vanhat soutamahan, Nuoret päältä katsomahan; Vanhat souti, päät vapisi, Eipä matka eistykänä. Pani neiot soutamahan, Sulhot ilman istumahan; Neiot souti, sormet notkui, Eipä matka eistykänä.
"Jumala varjelkoon minua ja kaikkia ihmislapsia siitä onnettomuudesta, mutta mitä minä nyt täällä Jumalan ja sinun edessäsi sanon, on tosi, ja vielä kerran sanon:
Ei se tapahtunut suosimisesta, virkkoi äiti surullisella äänellä. Jopa minä silloin olisin mitätön ihminen. Mutta kun näin, että synnin kiusauksissa vähempi osa pysyy lujana, niin en tahtonut tähän joka vuosi vaihettaa viattomia ihmislapsia pahenemaan. Ajattelin, että parempi on antaa olla yhden pahan. Mielihyvällähän minä laitoin Vapun pois, kun sinä rupesit tekemään toisen piian työt.
Täällä oli suoja, päivä paistoi ja lapset hurauttivat kelkkoineen mäenrinnettä alas aina riihen luokse pellolle. "Onko ne sammakoita?" kysäsi jäätehinen. "Suuri Jäätehinen, koipikaamme tiehemme, täällä on vaarallista viipyä", varoitti mustapeikko. "Ne eivät ole sammakoita nuo tuolla mäenrinteellä, ne ovat ihmislapsia."
Seisahdu, matkamies, tän kodin huoneuksissa, Pois ota lakkisi, käy hiljaa eteenpäin. Viivähdä hetkeksi sun kansais unelmissa, Sen muinaisuudessa itsekseis mieti näin: Suur' on se voima, kuin voi johtaa kansain teitä; Aseita heikkoja se käyttää toimissaan, Vain ihmislapsia ja elvytellen heitä Se valon kirkkaan luo pimeesen maailmaan.
Nuo tuolla, metsän rinteellä eivät ole sammakoita, ne ovat ihmislapsia. Vai niin, vai niin, sanoi jättiläinen, minä olen nukkunut niin kauan, että olen unohtanut, miltä lapset näyttävät. Olisipa hauska nähdä, miten tyhmiä nuo elukat ovat. Samalla ojensi hän pitkän käsivartensa, sai yhden lapsen tukasta kiinni ja nosti sen varovasti luoksensa.
Kun me olimme kolkossa, pimeässä vankeudessa toinen toisemme vieressä, niin arvattavasti toukokuun aurinko kultasi jättiläisvuorten huippuja. Minä olin kuulevanani kirkon kellojen äänen läheltä ja kaukaa, olin näkevänäni siistejä ihmislapsia menevän Herran temppeliin, juhlallisesti viettääksensä pyhää Helluntaita.