United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
D'Artagnan oli hurmautuneena ilosta. Muistetaanhan hänen elämänsä unelman olleen päästä muskettisoturiksi. Kolme ystävystä olivat myöskin hyvin iloissaan. Olipa sinulla todella oivallinen ajatus, sanoi d'Artagnan Athokselle; kävi niinkuin sanoit: saimme paljon kunniaa ja saimme rauhassa keskustella tärkeästä asiasta.
Kun viimein hurmautuneena vein käsissäni keijukaisen viereisessä huoneessa olevalle pehmeälle sohvalle, kuulin tämän pyörryksissä oihkaen pyytävän: »jotakin juodakseni.» Minä kiiruhdin puhvettiin. »Kaksi lasia samppanjaa!» huusin aivan kuin ei muita ostajia olisi ollut laisinkaan. Kiusallisen odotuksen jälkeen sain vihdoin mitä olin pyytänyt.
"Huomenna siis, kello seitsemän?" sanoi luutnantti, hiukan hurmautuneena. Kolibri vastasi pään nyykähdyksellä, ja tarttuen hyppysillään muutamaan hiuspalmikkoonsa, rupesi hän hiljaa sitä pureksimaan pienillä hampaillaan. Luutnantti viittasi hänelle jäähyvästiä kädellään ja veti oven kiinni perästään. Hän kuuli vielä miten Kolibri lähestyi sisäpuolelta ja salpasi sen kahdella säpillä.
Linnut olivat jo unessa, niinpä perhosetkin; siellä täällä vielä pyrähteli kotia kohden joku kiiltokuoriainen, joka oli viivähtänyt armaan ruusukuningattaren luona, ja kuppuroitsi, lemmen nautinnosta autuaallisesi hurmautuneena, kaikkien kukkain sydämelle, jotka tuota viehkeilijää piloillaan huutelivat.
Ah, huudahti d'Artagnan, hurmautuneena siitä kiihkosta, jonka tuo nainen sytytti hänen sydämmeensä, ah! onneni on minusta vallan yliluonnollinen ja kun pelkään että se on vaan unta, on ainoa haluni muuttaa se todellisuudeksi. No niin, tehkää itsenne ansiolliseksi tähän onneenne! Minä tottelen käskyänne. Aivanko varmaan? kysyi mylady, vielä kerran viimeisen epäillen.
Kun tapasin hänet, otin kiinni hänen molemmista käsistään ja seisoin kauan aikaa katsellen hurmautuneena hänen kasvojansa. Vaipuessani katselemaan häntä vilkastui mielessäni toisenkin Editin kuva ja muisto, joka oli kärsinyt ikäänkuin huumaavan iskun tuon kauhean tapahtuman johdosta, mikä meidät oli erottanut. Sydäntäni värisytti vieno surumielisyyden ja samalla myöskin onnen tunne.
Entä Ester?! Olihan hän rakastanut häntäkin tulisen innokkaasti, hurmautuneena hänen ihmeellisestä kauneudestansa! Olihan hän vannonut hänelle lukemattomia ikuisen rakkauden ja uskollisuuden valoja! Ja Ester, jota hänen vielä oli kiittäminen hengestäänkin, oli myöskin rakastanut häntä niin innokkaasti kuin ainoastaan kuumassa ilmanalassa elävien kansain tyttäret voivat rakastaa!
Hänen huomionsa oli kiintynyt kokonaan muualle, tuohon laivaan, köysien kitinään ja merimiesten huutoihin. Yksi vapansi putosi veteen, vaan sitä hän ei huomannut. Uljas mustakylkinen laiva kääntyi hiljalleen, majesteetillisesti köysien ja koneiden voimasta. Sitä silmäsi hän innosta hurmautuneena.
Kaapin luona seisova tyttö riensi punottavin poskin Olavia kohti, joka nousi häntä vastaan riensi ja kietoi hurmautuneena kätensä hänen kaulansa ympäri: »Nyt vasta minä alan ymmärtää millainen sinä oikein olet!» »Ja minä millainen sinä oikein olet...!» Syysilta käveli mustissaan. Käveli teillä, hiipi kedoilla ja istuskeli metsissä ojissa kuultava vesi polkujen suuntaa osotti.
Sitä olin aina ennenkin uneksinut, usein ja kiihkoisesti. Ja silloin olin tuntenut kajastusta onnesta sekä siitä hurmautuneena luullut haudatun uudelleen eloon nousevan.