United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jumalan käsi on raskaana laskeutunut päällenne. Te kielsitte Häneltä lapsenne; sen tähden on Hän vuorostaan ottanut poikanne teiltä heittääkseen hänet portolle. Etteköhän nyt aukaise silmiänne taivaan opetuksia näkemään? Herran armo on rajaton. Kentiesi antaa Hän teille vielä anteeksi, jos tulette ja lankeatte polvillenne Hänen eteensä.
Te varmaankin jouduitte niihin aikoihin nykyisen miehenne kanssa naimisiin? kysäisin minä. Niin; enkä sitä suinkaan kadu, vakuutti vaimo. Jospa vaan nykyiset ihmiset osaisivat naida yhtä onnellisesti! Me emme vaatineet toisiltamme niin paljon kuin kumpikin itseltään. Nykyiset puolisot vaativat toisiltaan kaikkia eivätkä mitään itseltään. Etteköhän sentään laske liikoja? arvelin minä.
"Oletteko aivan mielettömät? ettekö vähääkään ajattele mitä teette?" ärjäsi kapteeni raivoten; hän puhui matalalla äänellä, mutta sitä kiivaammalla... "Etteköhän vielä rupea mankeloimaan? niin saisi vouti oikein kuulla kalsketta niin ylhäältä kuin alhaalta... Aivanhan lattia tärisee!"
Kun laulu oli loppunut, tuli syvä hiljaisuus. Mutta äkkiä huudahti Olga, hätäisesti ja tarttui molemmin käsin Ailin käsivarteen. Jumala, tuolla putosi joku järveen! Missä? Tuolla, tuolla! Hän osoitti kalliota, jonka reunalla Martha oli istunut. Etteköhän erehtynyt? kysyi Ossi. Mutta hän kalpeni, paha aavistus lensi hänen aivoihinsa. En, en, minä näin sen aivan selvään.
Etteköhän te mummo tulisi meille niin kauvaksi apuihmiseksi, kun ennätetään toista piikaa saada!" Mummo mietti hetkisen. "Kun minä nyt tässä muutetuksi saan, niin voinhan sinne tulla. Samahan minulle on mitä minä teen. Kyllähän mökki siellä pysyy. Panen paikan oven lukkoon, jos ei satu täällä kotimiestä saamaan." "Minulla on kiire; olkaa niin hyvä ja tulkaa niin pian, kuin vaan joudutte!"
Gaskonjalaiskallo, etteköhän jo lopeta? sanoi kuningas. Armollisin herra, vastasi Tréville alentamatta ääntänsä vähääkään, antakaa käsky, että minun muskettisoturini jätetään minulle takaisin, tai että hänet tuomitaan. Tuomittakoon hänet, sanoi kuningas. No hyvä, sitä parempi; sillä siinä tapauksessa pyydän minä Teidän Majesteetiltanne lupaa saada puhua hänen puolestansa.
Mörk seisoi hattu päässä, tukien isoa asiakirjakääröä kylmää uunia vasten; hän koetti sitä sitoa nuoranpätkällä, jota hän piteli hampaittensa välissä. »Etteköhän sentään, herra Mörk ... ettekö?» kehoitteli nimismies; hän puuhasi par'aikaa pelipöydän siirtämistä pois siitä paikasta, johon pari harmaata auringonsädettä heiluvan rullauutimen läpi oli löytänyt tiensä. »Ettekö todellakaan?
Te näytätte nokkelalta mieheltä... Etteköhän ottaisi hankkiaksenne sopivaa puolisoa tyttärellenikin. Myötäjäisiä hänellä ei ole. Totta puhuen, tulin äsken ehkä liioitelleeksi vuosituloni. Todellisuudessa ei minulla ole puoltakaan siitä. Mutta vävypojalleni voin hankkia roomalaisen kreivin arvonimen... Ja jos hän on sotilas, voin sotaministerin sukulaisena taata hänelle nopean virkaylennyksen'.
Panettelijoita vastaan, sanoi herra de Tréville. Ah, sepä on uutta, virkkoi kuningas. Etteköhän vaan aio sanoa, että nuo teidän kirotut kolme muskettisoturianne, Athos, Porthos ja Aramis, sekä tuo béarnelainen poika, eivät hyökänneet kuin vimmatut Bernajoux-paran kimppuun, eivätkä ole kolhineet häntä sillä tavalla, että hän uskottavasti tällä hetkellä taistelee kuoleman kanssa!
Mutta lähdenkö samassa ja jätän teidät onnenne nojaan. Saadaanpa nähdä etteköhän ole kuin kissa liukkaalla jäällä. Täti kulta mitä te tuumaatte? SANNA. Minä jätän tämän talon, sillä tämmöistä elämää en saata kärsiä. Vaikka muka olette niin suuresti oppineet, olette kuitenkin sitten pahemmassa kuin pulassa.