United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedäthän että pieninkin asia saa hänet noitumaan niin, että maa tärisee, mutta nyt hän seisoi vain käsivarret retkottaen velttoina kummallakin kyljellä ja silmät tuijottaen ja naama punastuen yhä punaisemmaksi ja punaisemmaksi. Hän ei saanut muuta suustaan kuin: 'Herrajumala! Minä odotin vain että hän halkeisi.
"Oletteko aivan mielettömät? ettekö vähääkään ajattele mitä teette?" ärjäsi kapteeni raivoten; hän puhui matalalla äänellä, mutta sitä kiivaammalla... "Etteköhän vielä rupea mankeloimaan? niin saisi vouti oikein kuulla kalsketta niin ylhäältä kuin alhaalta... Aivanhan lattia tärisee!"
Muistakaa myös, että sama sydän on kärsinyt niin paljon, kärsinyt sanomatonta, polttawaa surua ja tuskaa ja yhä kärsii se niin, niin, se kärsii kuolemaansa asti. On sillä wielä niin paljon tuntoa, että se woi tuntea. Oi, herra Jumala, kuinka se nytkin tärisee; sitä polttaa nyt enemmän kuin koskaan ennen woi, woi sitä tuskaa woih! kaikkihan se on jo wiinatilkkakin.
Hän täyttää maljakon suurimman Ja maljan juo ihan pohjahan. Onneksi kohtuudenseuran sen Kilistää rumat hengetkin ilvehtien. Ovi kuoleman valtion taas tärisee Sitä kun kovin taas joku jyskyttelee. Puri hammasta Belzebub, käy sitä kohti, Kysyen: "Ken taas mua peljättää tohtii?"
Olenhan minä rakastanut Isän, äidin nähden. Tänne poikkeemme, miehet, tänne. ANNA. Jumala! Se on Maunon ääni. Hän tulee kuitenkin! MAUNO. Menemme Roinilan sivutse ja huudamme ja pauhaamme, että seinät tärisee. Hih vaan, hih! Ryyppää veljeni, ryyppää! Vielä on tilkka viinaa pullon pohjassa, kallista poskeesi. Noin! Loiskis! Niin se meni kuin Mänttälän kaivoon. No, hiis! Kuka seisoo tuolla?
Yhtäkkiä pamahti ihan korvan juuressa lyhyt, kimakka vihellys, Gabriel jotakin väänsi ja toisella kädellään käänsi, kuului sihahduksia, sitten kauhea pohahdus, rupesi jalkojen alla kolisemaan, asemahuoneen halli liikkui, yhtäkkiä toinen hirveä pohahdus, se, missä Henrik seisoo, rämisee ja tärisee, kolmas pohahdus, neljäs, viides, kuudes ne seuraavat toisiaan yhä taajemmin, yhä nopeammin ja äkkiä lakkaavat.
DARNLEY. Nyt maa tärisee hänen jalkojensa alla. Nyt hän on voittanut! Ja minä olen voitettu! Josko sinä voitat, sitä en tiedä; mutta että hän voitetuksi joutuu, sen tiedän! Esirippu lankee. NELJ
Mutta eräänä kylmän koleana aamuna hän laski kaikki luotinsa "isänmaan poveen." Oli saanut kauemman aikaa odottaa vuoroaan, metsänrinnassa värjötellyt ja salaisin puolin tupakoinut. Pahasti tutisivat kintut tähdätessä, ja kivääri tietysti myös vapisi. Kapteeni sanoi nuhtelevalla äänellä: "Ryhänenkin juapi yäkauret ja elää huanosti; sitte kohmelossa tärisee."
Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. JUHANI. Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. AAPO. Juhani! EERO. Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! JUHANI. Kyllä.
Maailman erämaata vaan se synkkää kuvaileepi, Miss' eksyin kuolee matkamies; mut Herra varjeleepi. Ja aallot syöksyy kallioon, tään perus tutiseepi. Ja keula särkyy laivurin, vaan Herra varjeleepi. Niin raskas onpi ilmakin ja ukko jyriseepi, Salamat sinkuu pilvissä, mut Herra varjeleepi. Maa jalkain alla tärisee ja vuoret vapiseepi, Maan kita myöskin aukeaa, vaan Herra varjeleepi.