United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
VARRO. Apropos! luin sanomalehdestä, että Luopioon rakennettava uusi kirkko annetaan urakalle rakennettavaksi, voisithan koettaa, jos saisit sen sopivilla hinnoilla tehdäksesi, silloinhan sinulla olisi hyvä tilaisuus jättää nuo rakkaat sukulaisesi, edes vähäksi aikaa. KAARLO. Siihen ei Liina koskaan suostu. VARRO. Mutta etkö luule elämän maalla viehättävän häntäkin.
Ei mitään semmoisia ideaaleja ja haaveita! Apropos ideaaleja ja haaveita, tiedätkö mihin Snellman kehoitti Robertia ryhtymään? Lähtemään Lappiin tai Venäjän Karjalaan! Herra Jumala, ja mitä sinne?
Toista muka on nyt, toista, koira vieköön, kun tuommoinen musta- tai sinisilmäinen kaataa lautasellesi lientä, sanoen: "tässä, kultaseni." "Apropos liemestä," lausui äkkiä herra Nikkinen. "Mitäs arvelet, emmeköhän söisi aamiaista täällä?" "Samaa yritin sanoa minäkin." Teetettiin kelpo aamiainen ja nautittiin se, höystäen sitä kelpo viinillä ja nuoruuden muistelmilla.
Vaikka hänellä tosin ei ollutkaan enää rahaa, niin oli hänellä kuitenkin vielä rahanarvoista, ja pari kolme kuukautta olisin varsin hyvin vielä saattanut antaa hänen täällä majailla. Mutta parempi vara kuin vahinko. Apropos, armollinen neiti; te ymmärrätte kaiketi kalleuksien arvoa? En erityisesti. IS
Mutta apropos siitä, sinnehän se meidän nuori nerommekin, herra Jung, näinä päivinä kuuluu lähtevän. Mitä paroonitar pitää hänen runoistaan? PAROONITAR. Oh, paljon, paljon! Ranskalaisia esikuvia. Hänhän se on tuo nuori mies, joka tanssii niin ahkerasti Berthan kanssa? Hänellä on makua. Mutta Bertha onkin oikein viehättävä tänä iltana, oikein viehättävä. AMELIE. Oh, kuinka täti viitsii puhua!
Minä olen sitä mieltä, että se on hankittava, mitä ilman on vaikea olla. Apropos: mitä sinä pidät tästä? AGNES. Sangen sievä vaikka sulkatöyhdöt muistuttavat hieman lappalaiskoiran häntää. Lappalaiskoiran häntää! AGNES. Loukkasiko sinua minun talonpoikainen arvosteluni. SIIRI. Ei, ei suinkaan. Mutta kyllä se on katkeraa, että vielä ruumisvaunujen perään piti tulla koiran.
AGNES. Niin, eikö teidän rakkautenne ole ehkä satumaista meidän valistuneella aikakaudellamme, ja etkö sinä itse ole kuin oikea satuprinsessa vaaleine kiharoinesi ja kauniine pukuinesi? Apropos: oletko sinä aina kotona noin hienosti puettuna? SIIRI. Olen, minusta se on velvollisuuteni Tuurea kohtaan. AGNES. Tuurea kohtaan?
Se olikin mitä suurinta epäkohteliaisuutta ja tahdittomuutta. Apropos Thure, niin tiedätkö, että hän meidän paheksumisestamme huolimatta ei ole ruvennut juristiksi, vaan kirjoittautunut historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan voidakseen muka paremmin antautua »ihanteiden» palvelukseen ja päästäkseen menemästä Pietariin, jossa hänellä olisi ollut varma tulevaisuus.
En minä kyllä hituistakaan käsitä runoutta, mutta tämä, jo minunkin ymmärrykseni mukaan, on vietävän hauskaa, ja tämä säe on tuottava minulle kunniaa tänä iltana. Ja toverit nauroivat hillittömästi. Se kai johtuu minun omasta poikamaisesta luonteestani. Tästä tulee hauska jouluaatto. Mutta apropos pojat, missä, te aijotte sen viettää?
Minä en huoli teitä tänne; teidän mammanne on kieltänyt sen!" Sitten tuli hän raivostuneena takaisin. "Minä en voi tehdä mitään, ett'eivät nuo aina ole hameeni liepeissä! Olkoot siellä imettäjän kanssa...!" "Apropos", sanoi Couteauska, "oletko kuullut, että Marie Lebleun penikkakin on kuollut?" "Olen, hän puhui siitä, että hänelle on kirjoitettu tuosta kuolemasta.