Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tee se, ja ota edesvastuullesi, jos Ruotsin ensimmäinen mies menettää järkensä. Ring jähmettyi kauhusta. Hänet kätensä riippuivat hervottomina ja hän jäi liikkumattomana seisomaan. Segebaden purskahti itkuun ja jatkoi: Kunpa vaan en olisi niin varma siitä, että tuo vanha yökkö puhui totta, mutta sitä hän teki. En pääse hänen sanoistaan. Lewenhaupt tulee vangituksi, häväistyksi, surmattavaksi!
Maailma meiltä tahtois telkeä Taivaamme ovet sekä akkunat Sydänten soinnut, valot silmien, Vaan enkelit ah, muistan uneni! Unesi? Kerro! Oi sä, sydämmeni Suloinen helmiruusu! Huuliltas Totuutta taivaan valuu rintahani; Oi kerro unes! SALLA. Aamun ruskosta Näin enkelin niin vakaan, juhlaisan Eteeni laskeuvan, kuin Jumalan: Sä kädessä sen istuit oikeassa Ja Meijerhoff kuin yökkö, vasemmassa.
Mikä hullu hän oli ollut! Mikä yökkö keskellä päivää hän oli ollut! Mitkä ruusut olivat hänen tiellään kukkineet, ilman että hän oli edes ollenkaan nähnyt niitä! Mikä elämä oli häneltä jäänyt elämättä! Ja mikä voisi hänellä vieläkin olla elettävänään, jos hän jättäisi turhan katinkullan ja syöksyisi suinpäin, arvelematta, epäröimättä, kaiken inhimillisen onnen ainoaan oikeaan aarnihautaan!
Hiljaa henkäili tuulonen yli avaran lumikentän. Silloin kaikuivat sanomakellot saattaen surun sanoman yli tienoon: "vanha rouva on yöllä kuollut." "Hän oli onnellinen, hän kuoli onnellisesti," sanoivat ihmiset ja se oli oikeen sanottu. Näin kertoi kuusen haltijatar ja hiiriseurue katseli äänetönnä toisensa silmiin. "Se oli nyt paljaaltaan ihmisistä," sanoi viimein eräs yökkö.
Itkemättä ilman impi, päivän paiste pääskysillä, kesä kedon kukkasilla, huoletonna pellon perho minä yökkö yöllä itken, huudan huuhkaja surusta; miksi yökkö itkenenkin miksi huuhkaja huhatan? Mitä itken, en mä tiedä, mut on mieleni muretta, sydän syttä synkeämpi itkenenkö ihmisyyttä, ihmiselon ontevuutta, kun en tiedä tarkoitusta koko maailman menolla.
Ilonen hän oli, hupsu-parka, kun näki teidän palaavan takaisin, ja kylläpä hänellä olikin syynsä. Sanotaan, että eläimet toisinaan näkevät enemmän kuin ihmiset, ja sen minä puolestani uskon heidän tekevänkin. Linnut eivät tule pilkko-pimeässä akkunaa koputtamaan, ilman että niitä on lähetetty, eikä vanha yökkö huuda ääntänsä sorroksiin ainoastaan omaksi huviksensa.
Kesannoiksi Sampsan pellot jäivät, kylvämättä kasket Kalevaisten, niittämättä Väinön touot, toivot: Kussa taannoin kansan vilja kasvoi, siellä huojui vaan nyt korpi kolkko; kussa muinoin karjan kellot kalkki, siellä kaikui ruske kontioiden; kussa ennen käkökullat kukkui, siellä yökkö lensi, huusi huuhkain.
Se ei kuitenkaan estä meitä joskus ajattelemasta samaan suuntaan. Me kaikesta sydämmestämme kammoksumme sotaa ja pidämme rauhaa kalliimpana. Sen opimme molemmat Ukrainassa. Lewenhauptin silmät salamoivat. Hän katsoi terävästi toveriinsa ja huudahti ylenkatseellisesti: Sinä olet kaksoisihminen, Buddenbrock. Sinä räpyttelet sinne tänne niinkuin yökkö.
Itkemättä ilman impi, Päivän paiste pääskysillä, Kesä kedon kukkasilla, Huoletonna pellon perho Minä yökkö yöllä itken, Huudan huuhkaja surusta; Miksi yökkö itkenenkin Miksi huuhkaja huhatan? Mitä itken, en mä tiedä, Mut on mieleni muretta, Sydän syttä synkeämpi Itkenenkö ihmisyyttä, Ihmiselon ontevuutta, Kun en tiedä tarkoitusta Koko maailman menolla.
LADY MACBETH. Mut heill' ei ikuisuuden valtakirjaa. MACBETH. Se lohduttaa: he ovat saatavissa. Iloitse siis! Ennenkuin yökkö päättää Yölentonsa ja koppakuoriainen Hekaten mustan käskyst' univirttään Nukuttavalla hyrinällä soittaa, On teko tehty lajiaan mitä julmin. LADY MACBETH. Mik' on se teko? MACBETH. Tietämättömyyttäs Viaton ole, armas, kunnes teost' Iloita saat.
Päivän Sana
Muut Etsivät