Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Iltasen syötyään ja isännän kanssa kammarissa kahden ollessaan, kysyi hän taas: "Missä on Lyyli? Enhän ole häntä vielä nähnyt." "Elä kysy häntä enää!" vastasi isäntä huo'aten. "Hän ei ole enää täällä maailmassa; hän on jo haudan toisella puolella. Hän on kuollut!" ja kyyneleensä alkoivat vuotaa. "Miten hän kuoli?" kysyi Hannes niin vakaana, kuin suinkin saattoi. "Sinä kysyt, miten hän kuoli.
Se oli pysynyt varsin eheänä, oli kiiltävä ja terävä. Cineas näki tämän. Hän ajatteli vaan yhtä asiata, että Labeo mietti itsemurhaa niinkuin hänen esi-isänsä. "Ei, ei", hän huusi rukoilevalla äänellä, astuen ystävänsä luo. "Ei vielä", lausui Labeo kolealla äänellä. "Toisen veri täytyy ensin vuotaa." "Kenenkä veri?" "Minä himoon kostoa."
Hengitys oli syvästi hyrskähtelevä ja silmistä vuoti koskena kyyneleet. Mutta mitä enemmän juoksi kyyneleet, sitä enemmän täyttyi sydän sanomattomalla ilolla, että Antti luuli tulevansa kipeäksi ja kohta kuolevansa. Saarnaaja oli lopettanut rukouksensa ja makeasti hymyillen antoi Antin kyynelten vuotaa ilman häiritsemättä.
Kuoleman viikate on jo nostettu lyömään maahan sinun elämäsi kukkaa, ja ainoasti syvimmän petoksen kautta ja suurimmilla uhrauksilla voipi se vielä saada kohottaa kaunista lakkaansa varressansa. Tiedätkös siis, kiittämätön, mitä minä olen tehnyt henkesi pelastukseksi. Ah, sydämeni vuotaa verta vieläkin tämän melkein yli-ihmisellisen uhrin tähden! Mikä ilo elämässä olisi isän iloa suloisempi?
Hän sanoo, että minä olen ajatellut Jumalaa ankaraksi tuomariksi, ryöstäjäksi, tylyksi velkojaksi, vaikka Hän on runsas Antaja, laupias Vapahtaja, niin, itse sanomattoman rakkauden lähde. "Jumalan rakkaus", hän sanoi, "antaa semmoisella tavalla, että se vuotaa Isän sydämestä, kaiken hyvyyden alkulähteestä.
Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia kärsimyksiä. Haley kävi heitä tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heidän kahleitaan ja kehoitti heitä olemaan iloisia ja tyytyväisiä, vaikka hänen sanansa ei näyttänyt tekevän sanottavaa vaikutusta. Sillä kun sydän vuotaa verta ja tulevaisuus on sysimusta, ei sydän iloitse, ei rinta riemastu.
LIISA. Ma näköni sain ja kultani sylistä nyt katselen säteilevää taivasta ja kukostavaa maata mun ympärilläin, ja armaina ystävinä seisovat tuossa entiset vihamiehet, seisovat, otsilla sovinnon hopea loiste. Mikä näky mun ilosta juopuneelle silmälleni! Oi mikä näky! Kaikkisuuden hallitsija, supista jo kätes ja rajota mun onneni virta, joka koskena päälleni vuotaa!
Yöstä päivä käy, Yöhän kutoo aamuruskon vyön; Sentähden kuin kaste tämän yön Lempeenä vuotaa Silmäni kyynel; Mutta itkenpä ain, Että kultani heitän! Nuorukainen. Yhtä ainoaa Ensimmäisnä, viimeisenä myös Sulta pyydän jäähyväisten yös: Suutelman hohtees Leimukoon muistom, Meille kallihin ain, Puhdas lempemme muisto! Impi.
Juttu on kerta kaikkiaan sama ja sinä pysyy: *sinä* et voi kestää, että minä käyn tiukasti käsiksi poikiin, sillä silloin vuotaa sydänveresi, ja *minä* en voi nähdä sinun sydänveresi vuotavan!
Silloin hän päätti olla olevinaan näkemättä häntä, olla puhumatta hänen kanssaan. »Minä olen tehnyt mitä olen voinut», sanoo hän. »Minä olen karttanut häntä, olenpa ollut epäkohteliaskin hänelle.» Kun Runeberg ihmeissään katsoi häneen, käänsi hän pois päänsä, mutta kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja alkoivat vuotaa. »Ihmiset näkivät sen kyselivät arvailivat näyttivät osaaottavaisilta.» Mutta hänen ystävänsä paheksuivat tätäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät