Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Armahtakaa, isä, ammoin Hälle kaikki anteeks annoin! *Amundus*. Anteeks annan minäkin. *Kuningas*. Teidän vuoks hän armon saakoon, Menköön ijäkseen maan pakoon. *Kaikki*. Päätös se on viisahin. *Kuningatar*. Puolellani Sysis on, Hän tuo teille turmion. Olkaa hyvä, katsokaa, Tämä kissa, huomatkaa, On se noita verraton, Tää se rouva Sysis on. *Roosa*.
MUNKKI. Mä silti syvästi kiitän! Taivas palkitkoon tuhansin verroin hyvän tahtonne. Vain tahto onhan antajan, ei lahja. Vuoks almun herran jälkeen lähetetty en olekaan. RITARI. Vaan sentään lähetetty? MUNKKI. Niin, luostarista... RITARI. Jossa pyysin äsken mä pyhiinvaeltajan-atriaa? MUNKKI. Jo katetut on pöydät: palatkaa siis sinne kerallani, herra. RITARI. Miksi?
Kenttään suistui mies, hevot vinhat heittihe taapäin, hältäpä itseltään heti raukeni henki ja voima. Vuoks ajomiehen nous suru haikea Hektorin mieleen, vaan hänet jätti hän, vaikk' oli kumppaniaan kovin surku, veljen vierellään näki, Kebrioneen, hänen käski ottaa ohjakset, veli totteli eik' epäröinyt.
Väliltä lehvien näin lausui joku; siks sivu lähekkäin Vergilius, Statius ja minä käytiin äärtä nousevata. Se jatkoi: »Kirotuita muistakaatte te pilven poikia, jotk' kaksin rinnoin Teseusta vastaan juopuneina soti; ja juutalaisia, vuoks juomatavan joit' ottanut ei Gideon, kun kulki hän vuoriltansa sotaan Midianin.»
Sai vuoks ihmisien moni meist', asujoista Olympon, kärsiä, toisilleen kun tuottelivat kovat kohlut. Kärsipä Ares, kun Efialtes kytki ja Otos, aaluvat aimot Aloeun nuo, hänet ankarin kahlein, kolmepatoist' oli kuuta hän vankina vaskisen tyrmän.
Tais hallituksen taidon della Pressa ja suvussa jo Galigajon oli kultainen kahva sekä miekankannin. Jo suuri pylväs oli Kärpän, suuret Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit, Baruccit, häpeilevät Chiaramontesit. Puu, josta polveutui Calfuccit, oli jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit valitut oli neuvos-istuimille. Oi, millaisina heidät näin, nyt syöstyt vuoks ylpeytensä!
Nyt silmin vielä säihkyvämmin vastas minulle pyhä lintu, etten jäisi ma kauan kummastuksen kuorman alle: »Nään, että uskot, mitä virkan sulle, mun vuoks, et tietäin, kuin ne tapahtuvat, siks, vaikka uskot, salass' on ne sulle, teet niinkuin mies, mi hyvin tuntee seikan nimeltä, vaan ei olemukseltansa, jos sitä selvitä ei toinen hälle.
»Varmasti, Mestari», ma virkoin, »koskaan niin selvään nähnyt en kuin nyt ma näen asiat, joissa paljon puutuin ennen. Näen, että keskikehä taivasliikkeen, jot' tiede kutsuu Päiväntasaajaksi ja etelästä talven erottavi, syyn vuoks, min sanot, täältä yhtä paljon käy pohjoiseen kuin juutalaiset näkee sen heistä käyvän ilmansuuntaan kuumaan.
min vuoks hän käski sotilaansa maata kovasti polkea, ett' yksitellen tuliset lieskat jalan alla sammuis: näin siellä lankes ikiliekki alas, mi hiekan hehkutti kuin taula hehkuu tulusten työstä, lisäten näin vaivaa. Siell' lakkaamaton kävi kätten tanssi, nuo kurjat milloin sieltä, milloin täältä, kun tulta tuoresta pois karistivat.
en tiedä, sattuma vai sallimusko vai tahto Jumalan lie ollut, mutta noin päiden kesken käyden yhtä poljin. Se huusi valittain: »Mua miksi tallaat? Jos saavu kostoa et suurentamaan vuoks Montapertin, mua miksi kiusaat?» Ma Mestarille: »Nyt mua varro, erään tuo että epäilyni haihduttaisi; mua sitten kiirehdi kuin paljon tahdot.»
Päivän Sana
Muut Etsivät