Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mut siit' ei välttämättömyyttä voita se enempää kuin pursi virran viemä katseesta, johon heijastuu sen kulku. Ja sieltä, niinkuin urkuin harmoniat suloiset saapuu korvahan, nyt näkyy silmääni aika, joka kypsyy sulle. Kuin jättää sai Hippolytus Ateenan vuoks emintimän häijyn, julman, viekkaan, niin sunkin pakko jättää on Firenze.
Kirottu ollos, susi vanha, joka enempi erästät kuin peto mikään vuoks nälkäsi, mi milloinkaan ei täyty! Oi taivaat, joiden kierto, niinkuin luullaan myös maankin olot, elin-ehdot muuttaa, tuon suden milloin saapuu karkoittaja? Hitaasti käytiin, varovasti; pidin silmällä vainajia, joiden kuulin ma ähkyn kurjan, itkun säälittävän.
Jäi siihen hän kuin miesi kuunteleva, näät katseensa ei kauas kantaa voinut vuoks ilman pimeän ja sumun sankan. »Kuitenkin meille tässä voitto kuuluu», hän alkoi, »jos ei... Avun moinen lupas... Oh, kuinka varron, että toinen tulee!» Hyvinkin huomasin, hän kuinka peitti sanainsa alun sitten lausumillaan, jotk' ensimmäisistä niin erosivat.
Tää kansa kaikki, joka itkee, laulaa, janoa ynnä nälkää nähden täällä taas pyhittyy vuoks kurkun ahmattiuden. Herättää halun syödä, juoda tuoksu tuon heelmän ynnä vesisuihkun vihma, mi pirskuu yli lehtein vihreöiden. Eik' yhtä kertaa vain, tät' uraa kiertäin, uudistu meille tuska tuo ei 'tuska' mun tulis sanoa, vaan 'onni korkein'
Ken ties, mua muistaako hän edes enää, ja sentään hänen kerran kuitenkin mua muistaa täytyy, kohtaloni vihdoin kun vaatii ratkaisun. Ei riitä, että viel' olen hänen käskystään, viel' elän näin hänen tahdostaan: hän säätäköön myös, kenen mieltä noudattaa mun täytyy. NATHAN. Niin, niin, en senkään vuoks saa viipyä. Ehk' antaa joku sana mulle syyn myös teitä mainita. Mä riennän siis, jos sallitte.
DERVISHI. Pienemmän, nähkääs, yhä suurempaa isänsä valvoo, perherahastoa. NATHAN. Suur' on se perhe. DERVISHI. Suurempi kuin luullaan: jokainen kerjurihan siihen kuuluu. NATHAN. Saladin kerjureita vihaahan DERVISHI. Niin että maasta perinjuurin aikoo ne hävittää, vaikk' itse kerjuusauvaan sen vuoks sais tarttua. NATHAN. Niin, juuri niin! DERVISHI. Sen saa hän tehdäkin jo nyt, jos kukaan!
AKSEL. Vihamiestän'? Häneen Uhalla selin käännyin; hädäss' on Nyt kuninkaani, henken' alttiiks antaa Mun hälle tulee. WILHELM. Henkes isänmaalle Sun tulee altistaa, ei Hakonille. Norjanko hyväks luulet puoltavas Tuot' uppihurjaa, joka himoin tähden Velvollisuudet kaikki rikkoo, joka Väh'arvoisina pitää siveyden Ja alamaisen oikeuden, joka Yleisen hyvän ihan unhottaapi Omansa vuoks? Ei, Aksel!
Mies myö ei kallihintaan niin halpaan palkkahan. Mut jos mielin hän mulle antaa, mitä teille hän antava on, voin pääni ma pystyssä kantaa ylös taivahan ilohon. Ja kun kerran täältä mä lähden, sama miksi mun vereni juoks: olen laulanut laulun tähden ja taistellut taistelun vuoks. Ylös, miekkoset, ja laivaan, päin rantaa vihollisen! Pian toisemme portilla taivaan me tapaamme jokainen.
»Varmasti, Mestari», ma virkoin, »koskaan niin selvään nähnyt en kuin nyt ma näen asiat, joissa paljon puutuin ennen. Näen, että keskikehä taivasliikkeen, jot' tiede kutsuu Päiväntasaajaksi ja etelästä talven erottavi, syyn vuoks, min sanot, täältä yhtä paljon käy pohjoiseen kuin juutalaiset näkee sen heistä käyvän ilmansuuntaan kuumaan.
Ja minä: »Etten erehdy, sen ihmeet takaavat, sillä niiden vuoks ei luonto lie lyönyt rautaa eikä tehnyt pajaa.» Soi vastaus: »Virka, mikä vakuuttaa sun, ett' totta on nää ihmeet? Ehkä siihen, mi juur' on todistettava, sa vetoot?» »Maailma kääntynyt jos kristin-uskoon», ma virkoin, »ilman ihmeit' on, se ihme jo satakertaa suurempi on muita.
Päivän Sana
Muut Etsivät