United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minua ilahduttaa kuulla, että teidän pesänne on vakuutena, sillä silloinhan ei kukaan joudu kärsimään. Hienolle rouvalle se kai käy raskaaksi, mutta parempi niinkin kuin lainata, voimatta maksaa takaisin. Ystävällinen musterisi Margareetta. Mitä sinä luet? AGNES. Voitko kuunnella minua levollisesti, Siiri? Voin, voin.
Mutta minä huomaan, ettei sinun tarvitse sitä tehdä. Lapseni, rauha on palannut sydämmeesi!» «Niin, Jumalan kiitos! Jumalan kiitos!» huudahti Louise vaipuen polvilleen äidin eteen, syleili häntä ja suutelemistansa suuteli hänen käsiään ja vaatteitaan. «Oi, että jälleen saan katsahtaa ylös sinuun, äitini! Voitko antaa minulle anteeksi, että olen ollut niin kurjan heikko ja herkkäluuloinen?
Voitko vannoa olevasi minulle uskollinen morsian voitko?" Viimeisiä sanoja sanoessaan vapisi Edvard'in ääni tuntuvasti, ei kylmyydestä eikä pelosta, vaan siitä, että hetki oli kallis, joka päättäisi hänen tulevaisuutensa pyrinnöt. Hän syleili Klaaraa ja painoi hänen huulillensa useampia suudelmia. "Lupaan, lupaan, sill'aikaa ja hamaan elämäni iltaan asti olen oleva sinun uskollinen morsiamesi.
Mutta kun Mai näki Eugenin, rauhoittui hän. heti. Hän ojensi kätensä Eugenia kohti ja huusi. "Isä isä!" "Mitä nyt, rakas, armas lapseni?" kuiskasi Eugen ja sulki värisevän tytön syliinsä, "sano isälle, mikä sinun on pelkäätkö jotain voitko pahoin, sano, lapseni?" "Missä Julia on?" kuiskasi Mai, katsellen pelokkaasti ympärilleen. "Tahdotko, että hän tulee luoksesi?"
»Olen tehnyt monta ensi-yritystä», Nydia vastasi lapsekkaasti. »Mutta oletko itse, neuvojani, huomannut sen niin helpoksi? Voitko sinä hallita, voitko salata rakkauttasi Ioneen?» »Rakkautta! Nydia rakas! Ah! Se onkin toinen juttu», nuori elämäntuntija vastasi. »Sitä arvelinkin!» Nydia virkkoi surumielisesti hymyillen. »Glaukus, otatko minun kukkaraukkani?
"Ystäväni ja veljeni", lausui Galdus, "minä en jätä sinua koskaan. Minä olen löytänyt sinun, ja jos sinä sallit minun jäädä luoksesi, minä annan sinulle rakkauteni ja elämäni. Minä tahdon kuulla Hänestä, jota Markus rakasti. Hänen täytyy olla Markon kaltainen, ja Hän suonee minun nähdä poikani tuossa kirkkaassa maailmassa, johon Markus sanoi menevänsä. Voitko sinä kertoa minulle Hänestä?
"Minä en ajattele mitään, rakkaani. En ole koskaan ajatellut sitä." "Voitko ajatella itseäsi taaskin raskaana?" jatkoi Mathieu. "Voitko ajatella itsellesi viidettä lasta? Sinä päivänä olisi ihmisillä oikeus tehdä pilkkaa meistä ja minä sanon, että se on meidän oma vikamme, jos meillä on asiat huonosti.
Olenko ollut liian rohkea? Sanonko kirjeitse sen mitä en suin tohtinut lausua? Ah! Vasta etäällä sinusta olen saanut oikein tuntea sen viehkeyden, johon olet minut kietonut. Etäisyys, joka on minulta onnen riistänyt, antaa minulle rohkeutta. Sinä et tahdo minua nähdä; sinä olet karkottanut myöskin sen liehijäparven, joka sinua muuten ympäröi. Voitko sinä rinnastaa minut noiden kanssa?
Ajatellut olen kyllä toisinaan häntä ja puhunutkin hänen kanssaan; mutta minkäänlaista lupausta en koskaan ole hänelle antanut". "Voitko sinä sen valallasi vahvistaa?" "Aivan varmaan, niin kalliisti kuin tahdotkin." "Mutta nyt tulee sinun luvata minulle, että tästä lähin et milloinkaan puhu hänen kanssaan." "Minä en katso sinne päinkään, missä hän on ja kulkee." "Onko tuo nyt varmaa?"
"Mitä nyt, Eugen, voitko pahoin olet niin kalpea", sanoi Dora äkkiä katsellen häntä osaaottavasti, "eikä sinulle näy maistavan ruoka. Onko syytä olla tuon näköinen, kun on tullut oikeusneuvokseksi?" Ja hän nauroi hilpeästi ja vallattomasti. "En voi hyvin", vastasi Eugen jäykästi, "saattaa voida pahoin, vaikka onkin oikeusneuvos."