Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ota hänet, kernaasti minun puolestani, ja katso, voitko pusertaa äyrinkään painolastia isästä, siitä vanhasta saiturista... Mutta niinhän se onkin, olin jo unohtaa, että toinenhan pitääkin komentoa siinä laivassa. Jos olisin kahdenkesken sen konnan kanssa! ärjäisi Penna nyrkkiään puristaen.
Pois karkoitat sa julman kidutuksen! Pian toimeen, muuten silmistäni lujuus Naiskyynelinä vetrehinä vierii! Lukea voitko? Kaunis käsi, mitä? ARTHUR. Niin rumaan tarkoitukseen liian kaunis. Molemmat silmät kuumin raudoin polttaa! HUBERT. Mun täytyy, laps. ARTHUR. Ja tahdot myös? HUBERT. Ja tahdon. ARTHUR. Ja hennot?
»Voitko antaa minulle milloinkaan anteeksi?» kysyi nuorukainen väräjävin äänin. »Anteeksi ?» vastasi tyttö ja kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa. »Etkö koskaan minua pahalla muistele?» kysyi taasen nuorukainen. »Kuinka minä voisin sinua pahalla muistella, sinua, joka olet ollut minulle kaikki? Mutta miksi meidän pitää juuri nyt erota?»
Rouva Danville taas sanoi "Ush!" ja tarttui sukkelasti poikansa toiseen käsivarteen, tarjoten toista Rosalle. "Charles!" sanoi nuori tyttö, kummastuksella "kuin sinun kasvosi ovat punastuneet, ja miten käsivartesi vapisee!" Danville hillitsi itsensä silmänräpäyksessä, hymyili ja sanoi hänelle. "Voitko arvata mitä, Rosa?
En ole päässyt vielä alkuunkaan kieltäymyksen tiellä. Ja minä sanon, että se on ainoa alku juuri se. Voitko sinä rukoilla? Voin. Minä en voi. Hetken päästä huokasi Lauri: Hohhoi, minä luulin jo olevani niin likellä, näkeväni sen tuossa edessäni voivani jo saattaa kaikki muutkin samasta autuudesta osallisiksi.
NARRI. En tiedä, missä hän asuu; ja jos hänelle majan keksisinkin, ja sanoisin: tässä on Cassion asun maja, tai: tuossa on Cassion asun maja, niin saisin siitä asun omaan selkääni. DESDEMONA. Voitko kuulustella häntä ja ottaa oppia muiden neuvoista? NARRI. Kylläpä häntä tutkaisen koko maailmalta: kysyn niinkuin katkismuksessa: "mikä se on? vastaus". DESDEMONA. Etsi häntä ja käske häntä tänne.
"Mikä sinun on, armaani?" kysyi Dora ja silitteli pienokaisen kalpeaa poskea, "olet niin hiljaa, voitko pahoin?" "En", vastasi Mai hymyillen, "mutta minusta on hauskinta katsella, kun nuo toiset lapset leikkivät." Dora ei vastannut; hän kääntyi äkkiä poispäin, salatakseen kyyneleitään, ja ajatteli: "Niin ei puhu se, joka palaa takaisin elämän iloon..."
Nähtiin kuinka Swartin emäntä tunkihe niin nopeasti kuin voi Dorotean luo ja itki ja huusi. »Voi, minun Jumalani, että näin piti käydä, lapseni! Juuri tällä samalla paikalla minä kerran käyttäydyin niin häpeällisesti sinua kohtaan. Rakas tyttäreni, sano, voitko antaa minulle sitä koskaan anteeksi?»
Ludvig, jonka mitättömimmätkin liikkeet useinkin olivat tarkoin mietittyjä juonia, sai täten tilaisuuden salaa kysyä Qventin'iltä: »Kunnon skotlantilaispoikani, sinulla on silmät paikallaan, näen minä. Voitko sanoa kuka antoi kardinaalille hevosen?
VILANDER. Jahah jahah, aijoin juuri tulla mutta sain vähän estettä. Hentunen se tahtoo sanoa Lundström AMELIE. Niin, missä Hentunen on että tulisi tarjoomaan? No, kuinka sinä olet noin hajamielisen näköinen? Mitä sinulle on tapahtunut? Voitko pahoin? VILANDER. En suinkaan en suinkaan. Olen vaan vähän hermostunut kun täytyy puhua ja kun ajattelen että Miili nyt tulee meidät jättämään
Päivän Sana
Muut Etsivät