Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
»Oletko kestävä, sinä Marjatan poika, jonka isää äitisi ei tunne? Oletko kestävä isäsi katsetta? Voitko välttää hänen silmäinsä lumon? Osaatko hallita hänen sanainsa mahdin? Oletko todella Ainon ja Marjatan jälkeläinen, uusi ihminen maan päälle syntyneenä, tietoinen tehtävästäsi, vanhasta vapaa, vai vieläkö sorrut sinäkin? Horjutko, sorrutko ja vedätkö isäsi mukaasi kadotukseen?
Hän oli vienyt lapsensa kasteelle, mutta aina arkipäivinä. Pappi oli käskenyt hänen tehdä sitä sunnuntaina, kun seurakunta oli ko'ossa, ja oli kysynyt miksi hän aina tahtoi toisella tavalla, kuin muut. "Voitko näyttää minulle missä on kirjoitettu, että se on sunnuntaina tehtävä?" kysyi Marit; "kun maksan lapseni edestä, enkö silloin saa niitä kastetuksi koska tahdon?"
Olen pettynyt. VIOLA. Ken teitä pettää? Kuka ilkkuu? Mitä? OLIVIA. Siit' onko aikaa? Etkö muista sitä? Tuo tänne pappi. Tule! Hänet hylkää! OLIVIA. Mihinkä? Cesario, viivy, ylkä! HERTTUA. Ylkä? OLIVIA. Niin, ylkä: voitko kieltää sen? HERTTUA. Tuon ylkä sinä? VIOLA. Herra, minä en. OLIVIA. Haa! Halpaa pelkuruutta vaan se lie, Jok' omimpasi murhaamaan sun vie.
Yksi asia on minusta kuitenkin vähän merkillinen, sen tunnustan, ja se on se, että hän huomaa kaikki mitä sanon en ole koskaan nähnyt toista niin tarkkaa! Esimerkiksi, kun eräänä ehtoona tulin sanoneeksi, että käyn paaston aikana aamu-rukouksissa, niin voitko uskoa? tuli hän myös sinne ja seurasi minua sitte kotia.
Joka kunnolla on hirtetty, ei sen tarvitse temppuja tehdä. MARIA. Todista tuo. NARRI. Hän ei näe mitään tehdä. MARIA. Mikä surkea vastaus! Voitko sanoa, mistä on syntyisin tuo sananparsi: tehdä temppuja? NARRI. En, rakas neitsyt Maria. MARIA. Sotapalveluksesta; ja sitä sinä, narrinsilmä, kehtaatkin matkia.
Hän tointui ja virkkoi sitten: "Siis sinäki levittelet sitä huhua?" "Niin voi käydä", sanoi Lauri. "Minä ja Leiviskän Sakari seisoimme oven takana pimeässä, kun äitivainajanne tunnusti yllyttäneensä teitä ryöstöön. Tiedämme jotaki". "Ja voitko todistaa, etteivät ne sanat olleet kipeän houreita vaan?" virkkoi Helena näennäisellä tyyneydellä.
KUNINGATAR. Ystäväni, sinä et voi hyvin! Kuinka kalpenet ja hikoilet! KUNINGATAR. Voitko paremmin? DARNLEY. Voin. Ei, anna sen olla! Se se on, joka tuskan poistaa. Kuinka hyvä sinä olet! Sinä annat minulle kaikki anteeksi, eikö niin? KUNINGATAR. Annan. DARNLEY. Ihanata on anteeksi antaa.
Toinen kohtaus. Edelliset. Ensim. joht. Tahtoisin tavata johtajatarta. Juonas, missä sinun ryökkynäsi on? Juonas. Kotona. Mutta ei ole nyt tavattavissa. Meillä on tarkastus. Mitä sinä hänelle? Ensim. joht. Joo, kuule, raittius-seura aikoo tänään häntä tervehtiä soitolla, kunnian-tervehdys näet, ja nyt tulin kysymään milloinka se hänestä sopii parhaiten. Voitko sinä sen sanoa, Juonas? Juonas.
Eivätkä kuitenkaan, kallis veljeni, minun elämässäni, minun toimissani nämät opit minulle mitään lohdutusta tuo. Minä en tiedä, mitenkä voin lähestyä tuota korkeinta olentoa, ja elämäni päämäärä on päästä selville siitä. Voitko sanoa minulle sen? Kukaties saat minun suurimman suruni poistetuksi.
Sen vuoksi on pikku Eyolf joutunut niin kauas kauas pois meistä muista. Voi, Alfred, elä puhu mitään sellaista! Sinähän voit itse sen laskea. Joka olet niin terävä . Kahdeksan yhdeksänkolmatta tunnin . Odotahan ! Odotahan ! Alfred! Vaan voitko käsittää tarkoitusta siinä, mitä? Missä niin? Siinä, mikä on tehty minua ja Ritaa vastaan. Tarkoitusta siinä? Niin, tarkoitusta, sanon minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät