Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Ja ähki ja voihki ja sanoi:
Kuolleeks luulin tuon, mut miehen päätä kun nostin, tuskat sai hänet taineistaan, ja ne aukeni, silmät. Tuijottain hän parkasi, voihki ja haasteli vuoroin. Tuskat, voihkinat ymmärsin, vaikk'en, mitä solkkas; mun kävi sääliks tuo, joka siin' oli hylkynä kaikkein kuolinhetkenä nyt, vaikk' ihmislapsena syntyi.
Liisa yltyi yhä enemmän itkemään. Hän voihki aivan kuin tuskissa. »Selitä nyt minulle, mitä se on oikeastaan.» »Oi, en voi, en, en!» »Elsaako sitten odotat? Hän näkyykin tulevan juuri. Hänellekö haluat sanoa?» Liisa heitti itkunsa, pyyhki silmiään kulkiessaan huoneessa edestakaisin. Hän ei tiennyt mitä nyt oli tehtävä. Hän oli tehnyt jo liikaa. Säikäyttänyt Viion lesken.
Nimismies kirjoitti paperiarkin yläosaan pöytäkirjan alkulauseen, kääntyi Juken puoleen ja hieman jäykästi sointuvalla, järeällä äänellään kysyi: »Mitäs tähän nyt Jukke sanoo?» Jukke oihki ja voihki kipeästi eikä voinut puhua muuta kuin: »Vielat miet, uih, voih. Todistaja, uih, voih, Uusi Hellberg, uih, voi, tietää tämän, voih, uih.»
Mutta hänen täytyi muistaa, että hän ei ollut yksin. Suomessa oli lähes kolme miljoonaa yhtä onnetonta kansalaista. Ei ole ketään niin onnetonta kuin minä, voihki Jaana. Kuitenkin hän kuunteli, mitä toinen puhui. Ruokarouva lateli hänen eteensä, mitä tiesi, esivallan ja virkakuntien väärinkäytöksistä. Oikeuden turvaa ei ollut missään. Kaikkialla vallitsi sama sorto, vääryys ja mielivalta.
Kalle oli heittäytynyt hänen vuoteeseensa ja makasi siinä poikkiteloin, selkä nyyhkytyksistä hytkyen. Kuule, Kalle, nouse mitä sinä sanoit? Helga koetti nostatella häntä istumaan. Kalle voihki toisen vuoron, koetti toisen vuoron voittaa itseään, painautuen kiinnemmäksi seinään. Kuule, mitä sinä sanot? Ethän sinä ruumiilta ryöstänyt? Mutta ei hän uskonut itsekään, mitä tahtoi uskotella.
Se paisui ja kiemurteli vihdoin suurena käärmeenä. Se kietoutui Arbakeen ympärille, se rusensi hänen luunsa, se kohotti välähtelevät silmänsä ja myrkkyä tihkuvan kitansa hänen kasvojensa tasalle. Turhaan hän ponnisteli; hän nääntyi hän voihki käärmeen saastaisen hengityksen löyhkästä hän tunsi itsensä kuoleman omaksi.
»Ei se liikkuu se on henki tai larva» Ione sopersi nojautuen atenalaisen rinnoille. »Oh, pois pois!» orjatar voihki. »Sehän on Vesuviuksen noita.» »Keitä olette?» outo ja aavemainen ääni kysyi. »Ja mitä tahdotte?»
Sama mieliala jatkui vielä sittenkin, kun hän oli päässyt pois pahimmasta ihmisvilinästä erääsen kaupungin puistoon, suurten puiden alle taivaltamaan. Messut ja kuorolaulut kaikuivat hänen korvissaan. Hän näki näkyjä. Vanha munkki voihki kuolinvuoteellaan. Viisikymmentä vuotta oli kulunut siitä kuin hän oli luostarin portille kolkuttanut.
Mikä sinulle tuli...? Lempi...? Kuule Lempi! hätäili hän. Vapisevalla äänellä sopersi rouva: Kun ei Vesa olisi ollut ladossa...! Pappa...! Koko talo oli nyt äkkiä aivan nurin, kuin salaman iskusta. Huudettiin, etsittiin, rouva voihki, palvelijat juoksentelivat, vallesmanni komenteli. Ja nyt valeltiin ladon tuhat sammuksiin, kaiveltiin ja tarkasteltiin miltei seulomalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät