Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Miten hiljaa ja ääneti huoneessa oli Korin vaiettua! Kuuntelin sanoisiko Fede mitään tai antaisiko hän minkäänlaista merkkiä, vaan hän ei tehnyt kumpaakaan. Luultavasti ei hän kuullut Korin puhetta. Minäkään en voinut mitään virkkaa, vaikka kyllä toivoin asian päättyvän Korin mielen mukaan.
Ja Sakris, syntyisin ruotsalainen, virkkaa sotkuisella suomenkielellään, mutta arvokkaasti: Jaa ... niin ... jaa ... ei liene tuhannesvuosivaltakunta vielä mahtanut olla tullut. Ei vielä... Mutta... Pikku juhlien jälkeen arki. Raskas talvi. Vuoroin valkeat, vuoroin mustina ammottavat pellot, joiden tunkioilla varikset lentelevät ja raakkuvat suunnattomina laumoina. Vuoroin usvia ja sateita...
Kaunoista venossa kaksi; toinen sulho suuri, toinen morsian totinen. Soutelevat, joutelevat. Neiti vieno virkkaa: »Minne matka morsiamen?» Syttyvi urohon silmä: »Katso kaikkianne, nää etkö utuista nientä?» Luo silmän selälle neiti: »Kuin kuparilanka hämärästä häämöttävi.» Soutelevat, joutelevat. Mies väkevä virkkaa: »Etkö jo enempi nähne?»
Eihän hän voinut edes virkkaa heille asiasta mitään eikä paljastaa heille oman lapsensielunsa ääretöntä orpoutta ja yksinäisyyttä... Minä rakastan sinua! Väinämöinen heräsi hätkähtäen mietteistään nuo kolme kummallista taikasanaa jälleen kuullessaan. Piika pikkarainen seisoi hänen edessään. Sinäkö se olet?
Ja viisas Mestari: »Nyt verkon näen, mi teitä kietoo, ja kuin siitä päästään, miks vuori järkkyy ja miks iloitsette. Suvaitse virkkaa mulle nyt, ken olit; sanoihis sisältyköön myös, miks täällä niin monta maannut olet vuosisataa.» »Ma olin kuulu», vastas toinen, »aikaan, kun hyvä Titus kosti naulanreiät ne, joista juoksi Judaan myömä veri. Sen salli Korkein.
Hän olisi mielellään toivonut edes jotakin merkkiä siitä näkevänsä ja rohkeni virkkaa muutamia sanoja Kalypson lumousvoimasta, mutta kuningas vastasi kiireesti: Kalypso oli noita, enkä minä aio antaa noitua itseäni. Mutta se päivä on kumminkin tuleva, jolloin kaunis prinsessa lumoaa teidän majesteettinne, ja Ruotsinmaa saa kuningattaren.
Tohtori katsahti häneen epäilevästi, koetti hänen valtasuontansa ja kääntyi hänestä vakaan näköisenä. Tunsin itseni kummallisesti liikutetuksi, enkä voinut sanaakaan virkkaa, vaikka hän puhutteli minua, ikäänkuin olisi kysymykseen vastannut. "Niin", sanoi hän, "parasta on, että hän pääsee levolle, minä lähetän Korin, joka voipi olla hänen luonaan koko yön.
Ensimmäisenä Nestor nyt kumun kuuli ja virkkoi: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot! Harhako vai tosi lie, vaan virkkaa mieleni käskee: soi kumu korviin kuin kavioitten kiitävä kapse. Kunpa Odysseus siellä ja urhea myös Diomedes tuomass' orheja ois kaviokkait' iliolaisten! Vaan kovin pelkään, että akhaijein sankarit parhaat lie tuho kohdannut seass' Ilionin sotalaumain."
Tommi vain rohkeni itku kurkussa virkkaa: En minä tahdo peikon mukana metsään mennä; minä tahdon mennä kotiin äidin luo. Me tahdomme mennä kotiin äidin luo, nyyhkyttivät tytötkin. Ka, mitäs te nyt, pikku hupakot? toruskeli Jaana.
Mies loi epävarman katseen Juhoon: "En tilkkaakaan paloviinaa ollut maistanut, sen voin valalla vahvistaa. Voihan isäntä lähettää minua vaivashuoneesen siellä kai päiviäni kuluttelen. Saammehan kuulemma rouvan tänne; mitähän tuo Olli Heikki tässä istuu, on hän sanova, eihän hän ole ollut täällä palveluksessa kuin kolme vuotta; miks'ei ollut varovaisempi. Noin hän jotakin sinnepäin virkkaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät