Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
IMOGEN. En häntä hyvästellyt; paljon sievää Ois ollut sanottavaa: kuinka häntä Ma määräajoin ajattelisin Ja määrätavoin; vannottaa en saanut, Ett' Italian naisille ei uhrais Hän oikeuttani ja kunniaansa; En pyytää, että kuudelt' aamulla Ja keskipäivällä ja keskiyöllä Rukouksiss yhtyisimme, silloin häntä Taivaassa kohtaan; ehtinyt en antaa Jäähyväis-suudelmaakaan, johon liittyi Kaks taikasanaa, kun jo isä tuli Ja niinkuin pohjan hirmuviima taittoi Ituunsa kukat kaikki.
Nyt oli pahin ohitse. Mutta ukkonen jumahteli vieläkin, vaikka loitompana, tuuli tohisi ja joku yksinäinen salama valkaisi silloin tällöin pimeyden äärettömyyttä... Väinämöinen! Minä rakastan sinua? Väinämöinen kohotti päätään ja kuunteli. Eikö joku kutsunut häntä? Eikö se ollut sama ääni, joka niin usein oli noita kolmea suurta taikasanaa hänen korvaansa sopertanut?
Lopulta rupesi asia tulemaan ihan hassuksi. He olivat parhaita tuttuja keskenään ja kuitenkin oli Georg kuin ummikko vieras, teki kumarruksia, punastui, häpesi punastumistaan, perääntyi, vetääntyi yksinäisyyteen, kärsi, taas hyökkäsi esiin, mutta ei vaan saanut suustansa tuota taikasanaa ja ilman sitä hän ei tiennyt mitään muuta Helenalle sanoa.
Ellei hän vain olisi ollut tuon kirotun vuorineuvoksen palveluksessa... Ja samalla jysähti Johanneksen aivoihin, että vapaaherra Carp tietysti oli myöskin matkustanut tänne tapaamaan vuorineuvos Rabbingia. Saanut sähkösanoman, totellut taikasanaa. Aivan kuin Topi, aivan kuin kuvanveistäjä Muttila tai tukkukauppias Oikarinen. Kaikki, kaikki he olivat samanlaisia!
Eihän hän voinut edes virkkaa heille asiasta mitään eikä paljastaa heille oman lapsensielunsa ääretöntä orpoutta ja yksinäisyyttä... Minä rakastan sinua! Väinämöinen heräsi hätkähtäen mietteistään nuo kolme kummallista taikasanaa jälleen kuullessaan. Piika pikkarainen seisoi hänen edessään. Sinäkö se olet?
Päivän Sana
Muut Etsivät