Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
VILANDER. En minä tahdo kuulla mitään en minä jaksa ja johan minä sanoinkin että kyllä minä olen hommannut. Mutta ajatteleppas, on se sentään kauheata kun ei tohdi pistäytyä kadullakaan ettei katupojat näyttäisi sormellaan. Ja virastoon sitten! Milloinka minä sinne uskallan mennä? Siellähän ovat pahimmat viholliseni. Ja mitä se minun tuleva vävynikin, se säntillinen mies, minusta ajattelee?
VILANDER. Hahaha, kylläpä te otatte tämän vakavalta kannalta, Hentunen, enkä tietysti voi luvata kuolla tällä ajalla, hahaha! Mutta jos ette luota minuun, niin HENTUNEN. luotanhan minä, luotanhan minä eihän muuta voi tulla kysymykseenkään. Mutta tämä tapa vaan tuntuu minusta niin vastenmieliseltä. Puhuihan herra assessori eräästä toisestakin pantista, jos oikein muistan. Niin, siitä toisesta.
Mutta nyt hän ei ole antanut kuulla itsestään moneen aikaan. MIILI. Ei eihän tuo ole. VILANDER. Vai onko tullut häneltä kirjettä? Sinähän sen parhaiten tiedät. Ennen hän aina kirjoitti minulle, mutta nyt kirjeet ovat sinulle osoitetut ties mistä syystä. MIILI. Mutta sehän on yhdentekevä kun ne kuuluvat meille yhteisesti, pappa.
VILANDER. Lapset, te olette pitäneet minua narrina. Tätäkö ne sitten oikeastaan merkitsivätkin ne pitkät kirjeet, joita en saanut lukea? Te olette siis HAMARI. Minä olen tänään pyytänyt Miilin vaimokseni, mutta MIILI. Luuletko, pappa, että tulisimme onnellisiksi, Niilo ja minä? VILANDER. Sepä kysymys! Te molemmat hyvät ihmiset! Mutta en ole ennen tullut tuota ajatelleeksi.
VILANDER. Saakelin tyhmä juttu, saakelin tyhmä juttu! Kuule Hamari, et suinkaan vielä ole puhunut tuosta asiasta, josta oli kysymys. HAMARI. En en ole vielä ehtinyt. VILANDER. Elä sitten puhukaan mitään; se on nyt tarpeetonta. MIILI. No, mitä nyt on tapahtunut kun pappa on noin huonolla tuulella? VILANDER. Mitäkö on tapahtunut? Ikävyyksiä. Se on sinun syysi, Miili. En viitsi siitä puhuakaan.
Olisipa vaan sen tehnyt joku muu, niin kyllä minä olisin häntä mutta mehän olemme vanhoja koulutovereita, hehehe! Mutta tuo puhe mitä minä nyt oikeastaan AMELIE. No, mieti sitä nyt vähäisen. Minä menen vieraiden luo siksi kuin suoritatte robbertinne. Eikö pukuni vaateta minua? sanoppas Pontus. VILANDER. Näytät kymmenen vuotta nuoremmalta, Amelinkkani. Tule tänne niin saat muiskun, hehehe!
Kaikki näyttävät sitä odottavan ja kihlatutkin ovat jo vähän hermostuneita. Sinä pidät pienen puheen, juomme heidän maljansa ja sitten on siitä päästy. VILANDER. Niin, kyllä kai se on parasta, mutta odotahan siksi kun ensimäinen robbertti on mennyt. Mutta mitä minä nyt sanon, minä en juuri ole mikään puhuja, kuin tiedät. AMELIE. No, ainahan sinä nyt muutamia sanoja löydät.
Se Vilander se on aina niin valmis auttamaan ketä tahansa, vaikka minä kyllä olen häntä varoittanut ettei menisi kaikkein ihmisten papereille. Mutta syyttäköön itseään jos vahinko tulee, minä pesen käteni. MIILI. Mutta tiedätkös sinä mitä, Yrjö, että nyt kun kihlauksemme julaistaan niin tuntuu minusta aivan kuin tulisi rakkautemme niin jokapäiväiseksi ja tavalliseksi.
VILANDER. Vanhan ystävyytemme nimessä elä tee mitään skandaalia, Lundström! Minä olin niin kovassa pulassa ei auttanut muuta. Ne ne ei ole vielä maksettu. LUNDSTR
VILANDER. Peeveli! No entäs sitten? HAMARI. Sitten menin Maalaispankkiin. Täällä oli väkeä kaikenlaista. Ihmiset häärivät ja papattivat. Viipyi kotvasen aikaa ennenkuin voin paperimme antaa. Pääpöpö omassa persoonassaan otti sen vastaan. VILANDER. No, mitä hän sanoi?
Päivän Sana
Muut Etsivät