Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Kun iltatähti, rakastuneitten valo syntyy, sammuta silloin lamppusi, ettet huomaa, jos kyynel sattuisi nousemaan silmääni, vaan ainoastaan tunnet suudelmani. Siksikuin aamukoite taas rupeaa palamaan, viivyn luonasi autuaana.
Varahin aamulla lähti hän, voikakku taskussaan ja jousipyssy kädessä, metsään hiihtämään. Menen metsästämään, ajatteli hän. Ehkä kohtaan suden; sen paikalla ammun. Onhan nuoleni kärjessä neula. Vähän aikaa vaan viivyn tällä matkalla. Kyllä sitten ehdin läksynikin lukea.
ASSESSORI. Minä luultavasti viivyn siksi kunnan-huoneessa, mutta jos ohitse ajaessanne poikkeatte sinne, niin saamme jatkaa matkaa samassa seurassa minun vaunuissani. Hyvästi, neiti Sommar! Te voitte tulla, kanttori, minun hevosessani. KANTTORI. Kiitoksia, minulla on oma hevonen täällä; minä ajan heti jälessä. ASSESSORI.
MARGARETA. Ei! Vaan kunnian ylkänä vaivut, kallistaen pääs kuin syksyn kukkanen! Mutta voi, siinä oli verta! Voi, tuhannen kertaa voi, ja valita korkeasti, sydämmeni kurja! Sinä vaivut kuin syksyn kukkanen! ANIAN. Sun rinnoilles kuin lapsi, jos kauvemmin ma viivyn. Sentähden kuin villi aalto minä kiirehdin merelleni ja vaivun myrskyyn. MARGARETA. Toki temmaa sun vieläkin syliinsä toinen aalto.
PATRIK. Nouskaa ylös, kunnioitettava mummo; minä häpeen; nouskaat ylös. KUNIGUNDA. En nouse, tässä viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan naulitsis. Tässä viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman sanan tässä murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen toivon toi, ja tämä sana on armo.
Väärän aatteen palveliana minä viivyn tässä varjokkaassa elämässä ja kasvattelen noita äänettömiä kuvia, joita ainoastaan minun silmäni näkevät, kunnes ne viimein ovat varustetut kaikilla elämän kauheilla ehdoilla ja hengittävät ja toimivat ja synnyttävät sallimuksen ja kauneuden, ajan ja kuoleman ja kunnian vireän maailman.
VAPPU. Jaksan minä seisoakin sen aikaa, kun täällä viivyn. RISTO. Eihän toki, ei millään tavalla. Käykää tänne perälle. Ei teidän paikkanne oven suussa ole. VAPPU. Yhdentekevä, oli missä hyvänsä. Lapsestanne tahtoisin puhua pari sanaa. RISTO. Niin, lapsesta, näet. Niin, niin, siitähän minäkin. VAPPU. Saanko hoitaa ja kasvattaa häntä aivan kuin omaani? RISTO. Herran tähden, vielä häntä kysyy.
Jos nousen nyt ja avannen, Avaa, sanoi Findlay; mua valvotat kai kujeillen. Sen takaan, sanoi Findlay. Jos luhdiss' annan seistä sun, Anna, sanoi Findlay; sä jäisit, pelkään, aamuhun. Sen takaan, sanoi Findlay. Tän yön jos täällä viivyt nyt, Viivyn, sanoi Findlay; teet toiste samat retkeilyt! Sen takaan, sanoi Findlay.
Minä olen ehkä pyydellyt häntä enemmän, kuin olisi pitänytkään. Mutta minä vielä pyydän kerran, ehkäpä viimeisen: viivy täällä huomisaamuun!» »No niin, minä viivyn», vastasi Miihkali hitaasti. »Jumala olkoon kiitetty niistä sanoistanne», sanoi Maija Liisa. »Tulkaa minun kanssani, Kaska auttamaan minua sisällä. Olisipa kuitenkin ollut hirveätä, jos he eivät olisi mitään maistaneet meillä.»
Minä viittasin hänelle, että jos minä viivyn täällä kauvemmin, niin voisi, voisi tapahtua, mitä tahansa. *Rosmer*. Niin sinä siis sanoit ja teit? *Rebekka*. Niin, Rosmer. *Rosmer*. Sitä sinä kutsuit toimeen ryhtymiseksi? Niin, siksi minä sitä kutsuin. Oletko nyt tunnustanut kaikki, Rebekka? *Rebekka*. Olen. *Kroll*. Ette kaikkia. Mitä olisi vielä jäljellä?
Päivän Sana
Muut Etsivät