Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Elä sano kauan, Syys tuli, murtaa sauvan. Tuoni: Halla vei toukos, Viikate toivos, Syyssato on oma tuonen.
Ja Pakkanen, Puhurin poika, läks jäisestä linnastaan, läks kädessä viikate käyrä, rautaruojuet jaloissaan. Ja kussa sen kolisi askel, siinä ihmiset heräsi, ja kussa sen viikate välkkyi, siinä toivehet nukahti. Läpi kylien, kaupunkienki kävi Puhurin poikasen tie, ja ollut ei tölliä maassa, jossa silloin ei väristy lie.
Tyttö, joka oli heinän niittänyt, amtmannin piika, seisoi pöydän ääressä lehtimajassa. Hän oli, väsyneenä ja hiestyneenä työstä, hetkeksi mennyt vilposelle, varjoiselle paikalle. Viikate oli pöydällä hänen edessään sekä tukku heiniä, josta tyttö etsi kukkia.
Kuss' ennen kurikka paukkoi, Teki tervaspilkkehiä, Alkoi aumoja asua, Kekopäitä kelletellä, Kuss' ennen kuret munivat, Hanhet hautoivat pesiä, Niissä hyörii heinärauta, Välkkyi viikate terävä, Kussa kasvoivat kanervat, Niissä kartanot kajotti.
Sitä en voi tietää, miten minun olis käynytkään, jollei eräs vanhanpuolinen mies, jolla oli viikate olalla, valkoiset vaatteet yllä ja leveä huopahattu päässä, olisi siitä ohitse kulkenut ja vallatonta lapsilaumaa kovasti torunut sekä samassa antanut meille kaikille yhteisen varoituksen olla niittyä tallaamatta.
Kaikenlaisten kesätöiden aikana, erittäinkin heinän teossa, kunnosti pieni Taavetti itseään niin, että isä ja äiti arvelivat: siitä pojasta se kalu tulee, jos tullakseen! Isä oli pääsemättömissä siitä pienestä viikatteesta, jota Taavetti tahtoi itsellensä toimitettavaksi; vaan kun viikate saatiin, niitti hän, ettei aikamies paremmin. Simo ja Taavetti kahden puivat riihen.
Sitten hän hujautti muutamia kertoja ja sanoi: Hyvä viikate. Onko tuolla aukealla kiviä? Ei ole. Tuolla metsän laidalla on joku, mutta se on niin suuri, että siihen ei pöljäkään lyö viikatettaan. Sen kuultuaan mies nakkasi harmaan lättälakkinsa maahan ja lähti noin viidenkymmenen sylen päässä edessään olevan ladon editse laistansa painamaan.
Ken olis uskonut eilettäin kohtalon päättyvän näin. Käyköön niin. Käyköön näin. Kuulen jo viereltäin kalkkehen tahdikkaan. Viikate terotetaan. 5 Syysaurinko Ah aurinko kallis syksyinen, näin ihmeitä aikaansaat sa! Veren lämmität äsken hyytynehen ja kullalla hivelet maat sa. Ja ma kulkevani uneksun satumaassa kaukaisessa mun tarhani tarkoin vaalitun salarauhassa, katvehessa.
Ei kukaan preussilainen isänmaan ystävä, vielä vähemmän mies, joka kantoi miekkaa, saanut sallia sellaisen tekosen tapahtuvan, ennen kuolla ennen Ja hän alkoi puhua joukolle innokkain sanoin. Vaikutus tuli pian näkyviin. Yksi toisensa jälkeen pujahti pellolle, palatakseen pian takaisin jokin ase mukanaan millä tuliluikku, millä käyräsapeli, millä viikate.
Sentähden tulee miehen aina pitää taloudelliset asiansa sellaisessa kunnossa, että hänen vaimonsa ja lapsensa voivat huoletta toimeentulla, jos surman viikate hänen elämänsä langan katkaisee, ennenkuin hän on ehtinyt koota niin paljon omaisuutta, että hänen lapsensa voivat tulla sillä kasvatetuksi, ja vaimonsa saada siitä tukea vanhoille päivilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät