United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
MENENIUS. Kas niin, olitte tyly, liian tyly; Pois korjaamaan se käykää. 1 SENAATTORI. Muu ei auta: Hajoopi muuten kahtia ja hukkuu Tää hyvä kaupunkimme. VOLUMNIA. Neuvoon se Mull' yhtä jäykkä sydän on kuin sulla. Mut myöskin aju, joka hyödyks kääntää Vihani puuskat. MENENIUS. Oikein, jalo rouva!
Silloin hypähti Teodora sohvalta kuin hyökkäävä käärme. Galateakin peräytyi pelästyneenä. "Vihani uhalla, Petros, et tuo. Sinut lähetän aivan toista tarkoitusta varten. Hän ei saa tulla Bysanttiin, hän ei saa elää." Hämmästyksissään Petros pudotti kirjeen lattialle. "Oi, keisarinna", kuiskasi hän, " murha". "Hiljaa, Petros", sanoi Teodora käheällä äänellä, silmissä hurja ilme.
TOPIAS. Sinä klöntti, lurjus, juutas! Onko tämä viisaan käytöstä? Sinä pöllö! ESKO. Jos et olisi isäni, niin löisin sinua, vasten kuonoa minä antaisin; mutta että olet isäni, niin en suinkaan sitä tehdä tahdo. SEPETEUS. Ynseys kova! TOPIAS. Esko, minä sanon sinulle: katso, etten anna sinulle hääporsaita, jaa-a minä sanon sen. ESKO. Hääporsaita. Vihani rupeaa vähitellen kiehumaan.
Oi! olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin tarina kertoilee, ja minä kirveellä ankaralla tämän taivaskorkean tammen kaataa saisin, niin tietäisinpä mitä kohden. Vereni polttaa tänäpänä, ja mieleni riehuu koska isäni veljeä muistelen. Unto, kuinka kauvan povessani säästelen sua kohtaan vihani tulta?
Nopeasti hän hyppäsi korkealta sillan kaiteelta kuohuviin aaltoihin, jotka kohisten sulkivat hänet syliinsä. Gotelindis tuijotti yhä siihen paikkaan, jossa hänen uhrinsa oli seisonut. "Hän on kadonnut", sanoi hän. Sitten hän katsoi veteen. Pinnalla ui Amalasuntan rintaliina. "Kuollessaankin tämä nainen voitti minut", sanoi hän hitaasti. "Kuinka pitkä oli vihani ja kuinka lyhytaikainen koston ilo."
GIOVANNI. Siitä olkaat huoletonna vaihka löytyisi siellä tuomiopäivän suuri salaisuus. CANZIO. Mene! Mariamnen jätin, isäni veljen potkasin tykööltäni pois, vihani myrkyllä karkoitin Rachelin sydämmen kauvas, ja huomenna käyvät ristiin Claudion ja Canzion miekat.
Katsokaa kirjaanne: eikö siinä olisi vähän tilaa, vähän, vähän ainoastaan minulle? Minä tulin myöhään, liiaksi, mutta siihen oli kelloni syypää; minä etsin huomenna kostoa kellosepälle. Minä rukoilen hänen puolestansa. Se ei auta, armaani ... hän on syösnyt minun vereen ... niin, tuskan okeaniin; sanalla sanoen, hän on vihani uhri, jonkun tulee tuntea Nolandin epätoivon.
Mutta siinäkin vallitsee vain sama järjetön voimia kuluttava kiertokulku! Siispä tyydy siihen tai tunnusta itsesi voitetuksi! En ikinä! Sillä se on väärin, se on veristä vääryyttä. Ellen muuta voi, voin ainakin lingota vihani, uhmani ja kiroukseni sellaista maailmanjärjestystä vastaan, joka... Et enää sitäkään, kumahti Kuoleman Tahto. Sillä nyt kuolet sinä.
OTHELLO. Konna, Todista, ett' on armahani portto, Todista se, tuo mulle selvät näytteet, Tai, kautta sielun' ijankaikkisen, Parempi koirana sun olis olla Kuin vihani uhrina! JAGO. Niiks' onko tullut? OTHELLO. Se näytä, ainakin tuo todisteita, Ett' epäilykselle ei hakaa, hankaa Jää kannatteeksi. Muuten voi sua, voi! JAGO. Arvoisa herra,
Tuskinpa sain vihani hillityksi, kun kuuntelin tuon palkatun gladiaattorin puhetta, vaan samassa olin kuitenkin purskahtaa nauruun hänen äärettömästä hävyttömyydestään.»