Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Antero oli lähettänyt hänen pyytämään provastia käymään luonaan kaupungissa. "Vihan peri kauppias, kun Karlgren vainajan tavarat peri," lopetti mies. Ja provasti seurasi lähettilästä.
Me synnymme ja kasvamme uskossa iankaikkiseen kaitselmukseen, joka johtaa kohtalomme järkähtämättömän oikeudentunnon mukaan; ja kuitenkin me tahdomme aina palata uskomaan muinaisuuden sokeaa onnea, tuota oikullista, järjetöntä voimaa, joka vihan ja intohimojen vaa'alla mittaa onnemme ja onnettomuutemme.
"Oikein Timo", huusi Hovilainen ja nauraa hekotti vihan vimmassa, "se vielä puuttui. Kuuleppas! kuudettakymmentä käyn eikä vielä tähän asti kukaan ole käskenyt minua ulos. Mutta tuleppas Taavi vielä minun ovistani sisään, kyllä minä sinulle kurssin näytän". "Voipi se pian tulla teillekin näytetyksi", vastasi Taavi, jonka veri rupesi kuohumaan.
Hän oli pannut kaiken luottamuksensa Kristuksen laupeuteen ja nyt hän kuuli, että vihan päivä oli tullut ja etteivät edes arenalla kuolevat saisi armoa.
Vanhahan oli äijä, honkia horisi, aina sitä Väinöään vatvoi, mutta paljon oli nähnyt, paljon kuullut ja monia mielessään miettinyt. Tuli Jorma miesten neuvotteluun Ilpolan tanhualle ja näin puheli: Kun mieltäni kysytte, mieleni sanon. Ei ole usein Jormaa kysytty, viimeisen kerran nyt puhun. Varoitin vihan tielle lähtemästä, kielsin kiroten kulkemasta. Nyt kävi niinkuin käyvän ennustin.
Henkiänsä he eivät ajatelleet, sillä ensimmäinen ajatus näissä rohkeissa Noidanojalaisissa oli tämä: "Jos Venäläinen tulee tänne, menemme me jokainen mies ja vaimo taistelemaan tuon tuiman vihollisen kanssa. Niin esi-isämme tekivät ison vihan aikana ja niin isämme ja veljemme tekivät kolmannen Kustaan sodassa".
Hänen suurissa, ruskeissa silmissään loimuaa villi vihan palo ja hänen kasvonsa ovat niin luonnottoman vääristyneet, että Olavista tuntuu kuin edessään seisoisi raivotar eikä ihminen.
Etkö sä peljännyt uromielten akhaijien uhkaa, jotk' ovat niin liki täällä ja niin vihan kiukkua täynnä? Kiitävän yön pimeässä jos ken sinut keksisi heistä, noin ajaessasi aartehias, miten mielesi oiskaan? Etp' ole nuori sa itse, ja vanhus on saattona sulla, kimppuun-karkaajoita jos tiell' ois torjua tarvis.
"Kuinka julkeni hän tehdä niin?" kysyi vanha Martti, ja istuutui taas vitkalleen. Leo jatkoi meille jo tunnettua kertomustansa, ja Martti, joka muutoin oli vakava ja tyyni, joutui siitä niin vihan vimmaan, että hän päästi julman, hirmuisen kirouksen huuliltansa. "Jumala armahtakoon minua!" lisäsi hän, "mutta tämmöisiä kuullessa ei tavallisen ihmisen kärsimys enään riitä!
Ja muodoss' aina sama rauha loisti; Kuin vaskikirjoitus se vakamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, Ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, Hän kiros silloin, puri hammastaan, Mut kyyneleet hän sydämmeensä sulki; Huulilta vaan nuo sanat salamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja päivä tuli, hänen juhlansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät