Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Mutta, Sven, rakas poikani", sanoi Ester lempeästi nuhdellen, "sinä et ymmärrä nyt isää, sen kuulen ankarista tuomioistasi, joissa ei ole lainkaan rakkautta... Kerrohan nyt minulle keskustelustanne..." Hän istuutui leposohvaan ja veti Svenin viereensä.
"Kuinka lienee käynyt Heikin?" sanoi Iisakki, kun Hanna ehti hänen viereensä. "Kaiketi pääsi hengissä kosken alle, sillä yksi lautan pohja näytti olevan eheänä." Isä ja tytär katsoivat samalla toisiaan silmiin, ja tuntui siltä kuin kumpikin ymmärtäisi toisensa ajatukset. "Minä lähden mukaan", sanoi Hanna varmalla äänellä. "Minä teen mitä voin... Tällä kertaa elä lähde!" vastasi Iisakki.
Kirves, jolla hän oli kartanonvoudin otsan puhki lyönyt ja jonka hän nukkumaan pannessaan oli viereensä asettanut, alkoi kasvaa suuremmaksi. »Vai sinä minulla pikkuherroja kolistelet, puhui kirves, nytpä et jaksa nostaakaan!» Katsotaan, sanoi Heikki, nousi pystyyn ja alkoi myös kasvaa, pysyäkseen rinnalla.
Seuraavana aamuna oli hän taasen työssä pihalla, kun Jussi tulla tapsutteli jälleen hänen luoksensa ja istahti hänen viereensä hyvin vakavan ja tuumivaisen näköisenä, sillä eipä hänellä ollut juuri hauskoja uutisia kerrottavina. Mutta hänen ystävänsä tervehti häntä niin ystävällisesti ja lohduttavasti, että hänen sydämmensä aukeni ja hän alkoi ilmoittaa suruansa.
Heistä hän kumminkin näki pelkonsa ja muistonsa olevan ihan totta; hän puhkesi itkemään ääneen ja huudahteli tuskallisesti. Hoitaja otti lapsen, tahtoen sitä panna hänen viereensä, vaan hän työnsi sen pois. "En minä sitä tahdo nähdä!" huusi hän. "Hänen tähtensähän minä siitä iloitsin nyt toivon, ett'ei se olisi ollenkaan syntynyt." "Katsohan sitä kuitenkin.
Alussa äitini kyynelet valuivat virtana, sillä välin kun minä puolestani olin niin suuressa mielenliikutuksessa, etten saanut itketyksikään; mutta sitten minä näin hänen käyvän yhä kalveammaksi, kyynelet olivat lakanneet vuotamasta, ja hän istui varsin hiljaa tuijottavin silmin, huulet yhteen-puserrettuna ja käsi kovasti sydäntä vastaan painettuna. Silloin minä vuorostani purskahdin itkemään, lankesin polvilleni hänen viereensä, suljin hänen kätensä omaani ja niiskutin: "Isä, katso, mitä olet tehnyt!" Isäni viha sammui nyt kerrassaan, hän katseli äitiäni, seisahtui, suuteli hänen otsaansa ja sanoi: "Rakastettuni, minä olen peto, ja sinä olet enkeli.
»Tuttaviin, ehk' uskaltaisin, ei sekään mitään auttais', Heill' on suu voita liukkaampi, Puhe myös öljyä sileempi, kuitenkin paljaat miekat.» Esa unohti äkkinäisen kiukkunsa tuntematonta kohtaan ja kiintyi kuuntelemaan laulua, sillä se vaikutti häneen omituisesti. Hän istahti ja pani veitsen viereensä mättäälle.
Joka kerta kun hän lähti huoneestaan tai kääntyi johonkin palatsin käytävään, luuli hän huomaavansa, että hänen taakseen tai viereensä ilmestyi ja taas hiipien katosi haamuja, joiden tarkoituksena näytti olevan vartioida häntä, mutta samalla pysytelläitse huomaamattomina. Hän pääsi tuskin poikansa haudallekaan vartioimatta. Turhaan hän kyseli Vitigestä ja Tejaa.
Kuka muu saatti murehtia hänen poikansa haudalla kuin tämä? Labeo heittäysi polvilleen hänen viereensä ja syleili häntä. "Galdus!" hän huusi. "Ystävä, veli, sen pelastaja, jota me molemmat kerta rakastimme, taivas on saattanut meidän yhteen. Me emme saa enään erota."
Mutta sitä ei hän mielellään ilmoittaisi, salassa hän pitäisi sen, salassa niin kauvan kuin voi. »Niin olet hereillä? Mitäs minua sitten hakkaat?» »Näin pahaa unta. Pane maata, en minä lyö enää.» »Oletko sinä kipeä?» »En. Pahoja unia näen.» »Siunaa itsesi, hyvä ihminen.» Holpainen laskeutui alas hänen viereensä, mutta kääntyi nyt toiselle kyljelleen voidakseen pitää häntä varalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät