Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kaiketi hän oli hyvin ikävä ja typerä neiti Wiikin mielestä, kun ei hänellä ollut mitään puhuttavaa; eikä hän keksinyt semmoista sopivaa, vaikka kuinka olisi päätänsä vaivannut. Saiko joskus sanan sanotuksi, kuului ääni vieraalta ja kankealta omiinkin korviin.
Sen kieli on kotoisen leppeä, kun se hiljaa neuvoen tuntuu puhuvan sydämeen: Minun luonani sinä teit ensimmäisen tekosi siitä, että rakastit. Ja minulta sinä sait takaisin riemun sydämeesi. Katso ympärillesi. Ymmärrä ja rakasta kaikkea tuota, mikä näyttää sinusta vieraalta, niinkuin ymmärsit ja rakastit minua!
Liisa näytti vähän loukkaantuneelta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut. Mistäs kaukaa ollaan! kysyi nyt Matti vieraalta. Niitä kaiken maailman miehiä. No, niitä kaiken maailman miehiä kik kik! kik kik kik! Minnekäs on matka? Minne milloinkin ... minne milloinkin, saattaahan sitä kesällä vaikka minne. Taidatte olla kisälli?
Tämä vahinko ei tuntunut olevan muulla palkittu kuin sillä, että Antti laittaa toisen tuhannen markkaa ja samanlaisen hevosen, että pääsee jostakin vieraalta kirkolta jossa häntä ei tunneta hakemaan morsianta, kaksi kertaa rikkaampaa kuin Siiri on. Ne ukko Koposen sanat: »Ei suinkaan, en minä luule» puhuivat sentään paljon Juken mielessä.
Olipa niitäkin, jotka pitivät luultavana, että hän itse ja tuo "tuntematon tekijä" olivat sama henkilö. Tosin näytti itse aine vieraalta ja olevan hänen ajatus- ja arvostelu-piirinsä ulkopuolella, vaan niin paljon luottivat he hänen kaikkia käsittävään neroonsa, että he luulivat hänen, kun hän siihen kerran oli ryhtynyt, voineen käytellä myöskin sellaista ainetta, kuin kysymyksessä oleva.
Mitä uutta? kysyi hän lyhyesti ja nopeasti uudelta vieraalta, jonka korkea arvokin heti pani tärkeitä asioita aavistamaan. Pahoja uutisia! vastasi kreivi matalalla äänellä. Suvaitseeko teidän majesteettinne puhutella minua kahden kesken?
"Oh, ymmärrän varsin hyvin", vastasi Eksköld yhä vielä suu hymyssä ja samalla katsoen niin läpitunkevasti Annaan, että Anna äkkiä käänsi katseensa pois. Ja sitten hän jatkoi äänellä, joka kaikui aivan vieraalta Annan korvissa: "Katso Anna, luulen että meillä, sinulla ja minulla, on aivan eri käsitykset avioliitosta.
Nurkkaakin hän kammosi, jossa äiti niin surkeasti oli huutanut. Hämyssä he istuivat poikien kanssa aina uunin luona, eikä hän silloin uskaltanut kääntää päätään sinnepäin eikä kätkyeenkään, jossa pikku Anni oli kuollut. Hän puhui hiljempää kuin ennen, tuntui vaikealta saada ääntä ja jos hän saikin, soi se vieraalta eikä hän tahtonut sitä omakseen tuntea.
Hän rukoili sen puolesta, jota hän rakasti enimmän maailmassa, ja hänen rukouksensa nousi kuin leivosen laulu ylös taivasta kohti. Hän palasi takaisin työnsä ääreen, mutta kaikki tuntui nyt niin vieraalta ja kummalliselta. Ompeliko hän morsiuspukuaan vai käärinliinojaan? Mutta meidän matkamiehemme ne ajoivat iloista vauhtia ulos kylästä.
Tässä näkyi mammalle ja Helenalle kuuluvia tavaroita kaikki tuttuja vuosikymmenien takaa. Ja ilman niitä tuntui viimeisen yön viettäminen kotikartanossa vieraalta, niinkuin olisi keskievariin pitänyt mennä huonetta hakemaan. Mamma seisoi Helenan käsivarresta pidellen pihaylänteellä. Hän katseli milloin kuormantekoa milloin Helenaan. Lapsi, mistä sinä otat tuon voiman? puhkesi hän sanomaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät