Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Minä pyytäisin sinua, Björn, ettet puhuisi noin... No, ei puhuta sitten Miksi tuntui Naimista hänen sulhasensa taas niin vieraalta? Miksi taas niinkuin joskus ennenkin niinkuin silloinkin, kun hän puhui niin välinpitämättömästi suomalaisuudesta. Heillä oli monessa asiassa niin erilaiset aatteet.
Nora, etkös koskaan enää muista minua? Nora. Tulen varmaankin useasti muistamaan sinua ja lapsia ja tätä taloa. Helmer. Saanko kirjoittaa sinulle, Nora? Nora. Et, et koskaan. Siihen et saa lupaa. Helmer. Oh, mutta saanhan kumminkin lähettää sinulle Nora. Ei mitään; ei mitään. Helmer. auttaa sinua, jos sitä tarvitsisit. Nora. Et, sanon minä. Minä en ota vieraalta mitään vastaan. Helmer.
Minä olin kotona Dierkhofissa sangen oikein tuntenut, ett'ei isäni minusta huolinut, että minä olin hänelle rasituksena, jonka hän mielellään olisi ijäksi päiväksi jättänyt arolle; kummastuksesta, jonka täällä kaikkialla herätin, tulin selville siitä, ett'ei hän ollut ainoallakaan sanalla puhunut minusta... Ja nyt olin kuitenkin tunkeutunut hänen huoneisiinsa ja katselin arasti sitä maailmaa, missä hän eli ja oleskeli... Kuinka vieraalta ja käsittämättömältä se kaikki näytti!
Hän tuli sillä kertaa Helenan eteen erikoisesti siistittynä. Hiukan hänen kaunis päänsä tutisi hetken tärkeyden vuoksi eikä hän nähtävästi rohjennut avata kohta suutaan pelosta että ääni olisi vavahtanut. Sitten otti molemmin käsin tuolin takaa selustimesta ja ikäänkuin kumarsi. Ei ikinä Georg ollut näyttänyt niin vieraalta.
Merkillisintä kaikesta oli vielä se, että Georg niin vieraalta ja ujostuttavalta kuin tuntuikin oli kuitenkin Helenasta omituisen viehättävä ja hallitsi häntä siltäkin kannalta kokonaan. Kauan kulki Helena ja mietti tätä asiaa. Häntä sekä harmitti että nauratti.
Jos hän on ymmärtäväinen ihminen, niin tiedustelee hän minulta Roselista, arveli hän ihan oikein itseksensä, Rosel kantoi esille ruokaa ja vieras oli kovin ihmeissään siitä, että talossa voitiin saada toimeen moisia kemuja niin vähässä ajassa; hän ei tiennyt, että kaikki oli jo ennakolta valmistettu, ja Rosel pyysi vieraalta anteeksi, että hänen täytyi tyytyä puutteen-alaiseen kestitsemiseen, koska hän oli tottunut kotosalla arvattavasti paljoa parempaan.
Eikä ruotsalainen sivistys enää tuntunut edes vieraalta Suomen ylempien säätyjen jäsenistä, sillä monet suomalaiset itse olivat olleet mukana luomassa tuota sivistystä, samoin kuin ennen Ruotsin sotaista kunniaa. Suomi, itsenäisenä suomalaisena sivistysalueena, näytti 1800-luvun taitteessa inhimillisesti katsoen olevan todellakin tuomittu häviämään.
Mitä se häneen koski ja mitä hänellä siitä oli sanomista, että nuori väki, kansan tyttö ja poika, molemmat vieraalta seudulta toinen toistansa auttoivat? Palatessansa asuinrakennukseen loi hän terävän, tarkastelevan silmäyksen sen etuseinään.
Istun välistä tyystisti katsellen länteen päin, johon päivän valo hävisi, vaikka tiedän auringon jo laskeneen. Todellakin, kyllä kaipaan päästä noihin kaukaisiin länsiseutuihin, ikään kuin maailman koko ihanuus asuisi siellä. Kaikki minusta vielä tänäkin päivänä tuntuu täällä vieraalta. Nämä kylmät talvet tuikkavine tähtineen eivät minun mieltäni viehätä.
Jos te, joka tunnette, kuinka heikot voimani tätä nykyä ovat, tahtoisitte neuvoa minua, kuinka teidän luulonne mukaan olisi paras käyttää niitä näin tavattomassa ahdingossa, lisäisitte taas yhden ystävällisen työn niihin moneen, joita jo olette tehneet minulle. Lähettäen terveisiä lapsilta ja hymyn tuolta onneksensa vielä ymmärtämättömältä vieraalta, olen minä alati, rakas Mr. Copperfield,
Päivän Sana
Muut Etsivät