Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
"Niinkö vainen? sitten saat viedä hänet paikalla talosta pois!" kiljasi uudistalokas vihan vimmassa. "Vien käskemättäsikin; kiitoksia vaan hyvästä kohteluksesta, serkku; jos joskus saavut meille, niin kuitataan sitten". Niin vastasi Johannes. Hän otti molemmilla käsillä tyttöä päästä ja huudahti: "Taivaan Herra! Voi äiti, äiti! kuinka iloiseksi nyt tulet!"
Tulkaa, sanoi Vanloo ja otti monihaaraisen kynttiläjalan, minä vien teidät siihen huoneeseen, joka toistaiseksi on Ellin kabinetti. Siellä sulkeudumme pienoiseen piiriimme ja vaellamme muistojen tietä läpi menneisyyden, jota on sulostuttava onnellisemman tulevaisuuden varmuus. Ole huoleti, pikku Elli!
Sinä olet minun. Eikö niin?" "Olen", ja hän kallisti päänsä alas. Ja muuta ei Ollikaan pyytänyt. Hän kutsui emännän ja isänsä ulos, ja osoitti heille Liisaa: "Noin nöyrän vaimon minä teiltä vien". Emäntä rupesi itkemään, ja sanoi: "Vaimoa jalompaa ette saa, vaikka tikulla etsitte. Mutta minä raukka jään häntä kaipaamaan".
"Hän voi pahoin," vastasi ilkeän näköinen mies, "ja minä vien hänet yläkerrokseen lepäämään!" "Tuo herra on minun ystäväni. Kuinka hän tuommoiseen tilaan on joutunut?" "Mistä minä sen tiedän?" oli vastaus. "Minä en ole tämän herran terveyden holhoja."
Viet minut ensin kruunun miesten käsiin ja ryöstät sitten minulta vaimoni. Mut' Jumal' auta sitä ennen olet sinä laudoissa ja minä raudoissa Hän karkasi vimmastuneena ylös ja tavoitti puukkoa vyöltään. Mutta Niilon rautaiset sormet puristivat häntä käsiranteesta ja puukko putosi maahan. Kelvotoin, mikä oletkin lausui hän Vaimosi luo todella lähdenkin heti, mutta sinut vien sinne mukanani.
Minä astuin Tapion etehen ja lausuin: »Tee mulle sukset! Mun mieleni palaa kotihin, ovat ahtahat linnasi ukset. Mut tyttöni vien minä päähän tien, vaikka tielle sille mä vaipuva lien!» Teki Tapio sukset ja varoitti: »Toki poikani matkalla muista, kun ilta alkavi hämärtää, maja laittele laakson puista niin tiivis ain, ett' taivahain ei tähtöset lävitse tuikkine vain!» Se Tapio peijakas puijasi!
MACDUFF. Kuningas joko noussut lie? MACBETH. Ei vielä. MACDUFF. Hän käski, että varhain herättäisin; Lie myöhä jo. MACBETH. Vien teidät hänen luokseen. MACDUFF. Sen tiedän suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin. MACBETH. Työ mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on. MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se työks on mulle pantu. LENOX. Lähteneekö Kuningas tänään?
Minä vien hänen kauas näiltä rannoilta tuonne pohjois-Hämeeseen, jossa hänen äitinsä serkkukin asuu.» Ukko ei mitään puhunut, hänellä näkyi olevan kova taistelu oman itsensä kanssa, mutta vihdoin hän sanoi kuitenkin: »Mitä sanonut olen, sen olen sanonut. Ei pidä kenenkään lausuman Niemen ukosta, että hän on kuin viiri, joka sinne tänne häilyy.»
»Lupaan sinulle, ettei hänelle tästedes tehdä mitään pahaa. Vien hänet itse erään virkaveljeni luo, joka hänet on saattava uudelleen ajalliseen ja iankaikkiseen elämään.
Vihdoin eräänä sunnuntaina sanoi isäni minulle: "No, Richard; vieläkö sinulla nyt on halu, niin lähdemme huomenna matkaan? Minä vien sinut kenraali Stenbockin luokse, joka oli ennen minun kapteenini, ja puhun vähän hyvää puolestasi. Mutta en minä tahdo pakoittaa sinua. Jos sinusta pitää tulla sotamies, niin pitää sen tapahtuman sinun vapaasta tahdostasi."
Päivän Sana
Muut Etsivät