Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
»On mies aika tolvana: ei vieläkään usko, laskee tohottaa vain!» Erkki oli aivan hämmentynyt. Mutta Jussi kilpasi perään ja laski purjeen. Nyt oltiinkin jo aivan lautan luona ja vene kiiti vauhtiaan kohti pontutta. Veneen keulan olisi käynyt kurjasti, jollei muuan tukkilainen voimallisesti olisi ottanut venettä vastaan ja ohjannut pitkin pontutta.
Laskumies lakkaa huopaamasta, vetäsee vielä muutamia henkisavuja ja kopistelee piippunsa. Vinhakasti rientää vene kohti ankaraa kuohua, kiitää nyt kuin taisteluhalusta kiihtynyt. Laskumies silmäilee koskelle, silmäilee tyynesti ja valmistaikse asentoon. Virta nielee ahnaasti venettä keula laskeupi huh!
Ja Muurainsaareen soutamahan lähtiin, Siell' oikein paljo muuraimia nähtiin, Ja mielin määrin näitä herkkujans' Nyt ahmaeli Mimmi sekä Frans. Jo vihdoin lapset saivat kylläisiksi. Nyt mennään kotiin. Mennään! Mutta miksi Ei mentäis tuohon likisaarehen, Se ruusuist' onpi aivan punainen! Ah, pian saareen juoksis meidän vene! Viivymme kauan, emme sinne mene! No hetkiseks vain, pikimmältähän!
Nuo molemmat nuoret miehet olivat jo katoomaisillaan erään niemen ta'a. Vielä kerran he katsahtivat taakseen rannalle, jossa nuo nuoret naiset seisoivat, ja vaihettivat näiden kanssa viimeisen silmäyksen, viimeisen merkin, jolla tahtoivat sanoa: Jumalan haltuun. Samassa vene lähti rannasta. Veneessä Villon ja Renato herttua. "Voi!"
Vähän sen jälkeen näkivät molemmat naiset ikkunasta miten vene sysättiin rannalta ja miten airot taipuivat kuin raidanoksat. Vaan he eivät ajatelleet silliä tahi silli-enteitä; mutta kirjettä, josta heidän onnensa riippui... Tämä päivä tulisi todellakin olemaan Hammernäs'ille ratkaiseva päivä!
Ilmarisen emännän kuoltua rikkoutuu se hyvä sopu, joka siihen asti on pysynyt voimassa Kalevalan ja Pohjolan välillä. Kalevalan sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, lähtevät Pohjolaan Sampoa valloittamaan. Matkalla vene tarttuu isoon haukeen; se tapetaan ja sen leukaluusta Väinämöinen tekee ensimmäisen kanteleen.
Minä en vielä rohjennut määrätä sille nimeä, mutta onnellisuutta, onnellisuutta määrättömyyteen asti, siinä se, jota minä halusin, johon minä pyrin... Mutta vene yhä kiiti eteenpäin, ja ehättäjä-ukko istui ja uinaili, nojautuen eteenpäin airoja vastaan.
Kaikki mahdollista ylenmielellisessä ihmisessä, varsinkin kun se on englantilainen. Sillä välin höyrylaiva pitkitti menoansa, kikkeröiden kuin vene. Hirmuinen meritauti, sekä tarttuva että kulkutaudin tapainen, levisi pikaisesti. Muutamat matkustajista, kalpeita, vähäverisiä, terävänenäisiä, posket lontollaan ja ohimot kuopalla, jäivät kannelle raitista ilmaa hengittelemään.
Kenenkä vene se on korvassa?» Läksivät siitä ne miehet, joitten veneellä oli vuoro saada laskumies. Mutta Erkki meni Jussin luo kysymään, että uskaltaisiko se Jussi laskea jälestä. »Onhan noita pahempiakin laskettu ja omin nokkinsa», tuumaili Jussi vastaukseksi. »Onhan ne Ontojoen kosket...» »Eihän nää ole toki niitten veroisia», arveli Erkkikin.
Katsopas, kun on hattu ihan kuin vene kumollaan tuolla, ei ei, katso tuonnemmas, tuo tuolla! sanoi Antti pakottaen Heikin päätä vaununlasista ulos. Ja sitten siellä oli toinen, jolla oli hyvin muhkea vartalo. Antti kuvasi koko hänen olentonsa parilla sanalla ja lisäsi jotakin, jolle he nauroivat ihan katketakseen. Aina Antin mieliala tarttui Heikkiinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät