Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Nyt oli käynyt kaikki hyvin, vieläpä toivonikin ylitse. Velaksi otettua kauppatavaraa oli minulla koko neljän ruplan edestä. Ja juuri se, että tavara oli velaksi otettua, antoi minulle kiirettä pian kaupalle lähtemään, sillä velan maksaminen oli mielessäni, omasta voitostani pidin vähemmin lukua.
Nyt kun kaiken tämän oli saanut Jukke uskottavaksi, niin esitti hän asiansa, että hänen täytyy saada nyt kerrassaan seitsemän tuhatta, että pääsee kaikista muista velkojista. Ja että kaikki velka tulee yhteen paikkaan, niin se on parempi sopia aina sen yhden kanssa. Tämän seitsemän tuhannen markan velan hän saikin, mutta sai sen muilta perittävinä, Jukelle siirrettyinä velkakirjoina.
Kuitenkin pysyi hän hyvissä varoissa elämänsä loppuun asti, sillä kukaan ei häntä pettänyt. Hänellä oli niin tarkka silmä velan antamisen asiassa, että hän otti velalliseksensa vaan sellaisen, joka maksoi, ja niinmuodoin ei hän tavarallansa koskaan ylellisyyttä ja turhuutta auttanut. Leikillinen puheissa, mutta totuus pohjalla ja hyvä tarkoitus aina päämääränä.
Mutta hän oli toivonut Eulaliinan ymmärtävän, että hän puhuu sitä ainoastaan papillista velvollisuuttaan täyttäen, valistaakseen ja lohduttaakseen. Ja sitte myöhemmin, kerran velan korkoja maksaessaan, oli hän jatkanut.
Mutta tulevana vuonna, toivoakseni, ei minun tarvitse luottaa isän apuun, vaan päinvastoin, jollei aavistamattomat vastukset ehkäise laskujani, maksan tämän velan isälle. Rudolfista tulee kyllä kelpo mies maanviljelyksessään.
Jaakko Jaakonpoikakin kurkistaa toisten yli, minkälaiselta se nyt näyttää? Hän muistaa niin elävästi, kun Matti maksoi hänelle isävainajansa velan, jonka tämä oli tehnyt hänen isävainajalleen... Niin ne ajat menee, mumisi itsekseen, alakuloisena ja vaivattuna. Palkintojen jako jatkui. Tultiin viimeiseen numeroon.
Vieras oli erään Siikalahden maalla olevan mäkitupalaisen Tuomi-Kustaan vaimo. »Mitä sillä Annalla on nyt asiaa?» kysyi Mikko vihdoin. Mutta ennen kuin Anna ehti vastaamaankaan, lisäsi hän: »Sano sille Kustaalle, että hänen pitää nyt pian pitää huolta sen velan maksusta.» »Mutta eikö se ollut puhe, että saa työllä maksaa?» kysyi vaimo nähtävästi hiukan pelästyneenä.
SAARA. Nyt pöllähti päähäni hyvä tuuma. NIILO. No. SAARA. Pitäähän Wigren tuollaista hm laitosta. SAARA. Jos saamme Selman sinne menemään, pyyhkii hän edeltäkäsin velan pois tahi odottaa ainakin NIILO. Mutta Saara! SAARA. Sinä olet sellainen akka! Mihin muuhun hänestä kumminkaan enää on? Pitäähän hänen kuitenkin NIILO. Hyvä Jumala. Minun tyttäreni! SAARA. Mitä siinä höpiset.
En voi koskaan pettää, vastasi nuorukainen osoittaen sitä ylhäistä ryhtiä, jonka hän oli isältään perinyt. Vanhus alkoi taas laskea, mutta keskeytti laskunsa taas ja kysyi: Mitä teet näillä rahoilla? Maksan erään velan. No hyvä, annan sinulle tässä neljäsataa riksiä erityistä lainmukaista kuittia, allekirjoitusta ja sinettiä vastaan.
»Ja jos arvelette olevanne minulle jossakin kiitollisuuden velassa'', virkkoi rosvo, »niin voitte sen velan suorittaa yhteen pyyntööni suostumalla.» »Ranald veikkonen», vastasi Dalgetty. »Minä olen joutavissa tarinakirjoissa lukenut tämmöisistä ennaltasuostumisista pyyntöihin, joilla ajattelemattomat ritarit viekoitettiin heille sangen vahingollisiin sitoumuksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät