United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tällä sinetillä ei tosiaan ole omistajaa, enkä minä puolestani pidä minkään arvoisena tuommoista pientä vaakunaa ympäröitsevää loistoa; voisin siis suoda sinulle lapsellisen ilon sulkea kirjeesi tuolla kruunatulla kotkansiivellä, ell'et olisi Charlotte; mutta himolliselle pelaajalle, jota tahtoo parantua, ei jätetä korttia käteen. Minä kiellän sinua täst'edes käyttämästä löydettyä sinettiä!"
Se oli tuntematon käsi-ala, joka tuli hänen luokseen tuntemattomasta maailmasta hieno, epävakainen käsi-ala ei aika-ihmisen, mutta ei lapsenkaan, jolla vielä on pitkä aika elää. Hän käänteli kirjettä kääntelemistään ei kärsimättömästi niinkuin rakastaja tekee, jonka sydän sykkii lähenevien askeleiden kuuluessa, vaan hitaasti, epääväisesti. Hän ei tahtonut sinettiä särkeä.
Koittaisiko todellakin hetki, jolloin minun täytyisi katua, että olen pitänyt tätä esi-isieni kalliinta aarretta kilpenä sinun ja Dagobertin pään yli? Veljeni tahrasi sen, liittäessänsä tämän pienen turhamaisuuden siihen" hän osoitti sinettiä; "minun suostumuksellani se ei enää saa tapahtua." Pilkallinen hymy näkyi Charlotten suunsopissa; herra Claudius näki sen ja rypisti synkästi kulmiansa.
Häikäisevä valo virtaili hänen kiiltävästä diademistansa ja hohtavista kasvoistaan, joka istui tällä valta-istuimella ihanana kuin nainen, mutta majesteetillisenä kuin joku jumala. Toisessa kädessä hän piti sinettiä, vaan toisessa valtikkaa. Kun Alroy oli päässyt valta-istuimen juurelle, hän pysähtyi, ja hänen sydämensä aavisti pahaa.
"Nastjenka", vastasin minä vakavalla ja jyrkällä äänellä tuskin voiden pidättää nauruani, "hyvä Nastjenka, minä tiedän kertovani hyvin, mutta suokaa anteeksi, en ymmärrä toisia. Minä olen kuningas Salomon'in hengen kaltainen, joka oli tuhannen vuotta seitsemän sinetin alla eräässä astiassa ja josta vihdoin nuo seitsemän sinettiä otettiin pois.
Niissä oli Taavitti, aseseppä kuningas, jonka Jumala opetti takomaan teräksisiä sota-asuja suojaksi oikeauskoisille; niissä oli Salomo, jolle Jumala teki tuulet, linnut ja henget alamaisiksi; niissä oli Balkis, Saban kuningatar: kultaisella ja hopeaisella, hohtokivillä ympärinsä koristetulla valtaistuimellaan istuva, ottaa hän vastaan kuningas Salomon kirjeen, jonka lintu tuopi hänelle; hän suutelee tuota sinettiä joka panee saatanan vapisemaan, ja menee Mahometin uskoon tämän viisahimman kuninkaan kehoituksesta.
HOOKON. Hyvä; anna ne jaarlille. IIVARI BODDE. Jaarlille? Ettekö te ensin pane sinettiä päälle? HOOKON. Sehän on jaarlin toimi; hänellä sinetti on. Niin tähän saakka, niin kauvan kuin hänellä oli holhojavalta; mutta nyt! SKULE JAARLI. Antakaa kirjeet minulle, Iivari Bodde. Hookon Hookoninpoika on kuningas ja kuninkaan sinetti on jaarlilla; ei ole hätää, ei ole hätää.
Kyllähän siinä vielä paljonkin tarvitaan, ennenkuin kaikista selkkauksista on päässyt, sillä siinä on ostettavana ja maksettavana pöytäkirjoja, lainhuudatuksia, karttapapereita, leimoja ja sinettiä.
Ja nyt nähtiin kaksitoista haamua, kantaen suurta sinettiä viheriäistä kiveä, jossa kirjaimet näyttivät hohtavilta liekeiltä ja olivat samat kuin siinä Jabasterin talismanissa, jota Alroy vielä säilytti lähellä sydäntänsä. Ja nuot kaksitoista haamua asettivat suuren sinetin Salomonin eteen ja lankesivat polvillensa, ja kuningas nyykäytti päätänsä.
Seuraavana aamuna pyysi Dora nähdäkseen Hjalmarin kirjeen, hän sai sen. Oikein, se oli kirjoitettu Ludwigvuorella, ja kun katsottiin sinettiä, oli se reivi M:n. "Hän on siis siellä," virkkoi hän sitä miettimättä. "Missä, Dora?" kysyi Annette, joka surullisena nosti silmänsä eräästä kirjasta. "Missä?" "Ludwiginvuorella."