Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Siihen on minulla aivan syntymäluontainen taipumus... Niin katsohan kun minä selitän, miten lautasiaan myöten ne menevät kaikki asiat. Nyt niinkuin sinä tiedät, meillä on täysi ele. Joka puolelta ihan kukkuripää ele. Sanalla sanoen Takkulaisen sanaan mitä meillä puututaan, sitä meillä ei tarvitakaan... Mutta meillä kun on tuota vähän niinkuin tuota, niinkuin velan suonta.
"Etkö sinä, Tuomas, rupea minulle vähän kirjuriksi? olisi näet laskettava ne kasvut ... ne jotka mennäkin vuonna... Muistatkai sinä sen Ketolaisen velan?" kyseli Hikliini. "Muistanhan minä tuon." "Sitä oli kaksisataa viisikolmatta markkaa sitä pääsummaa, kuudella kasvulla" muistutteli Hikliini.
Tällä muotoa yhteinen velka muuttuu kunkin asukkaan erinäiseksi velaksi. Jolla nyt näin löytyy olevan velkaa samaan määrään kuin hänellä on saamista, hän kuittaa velan saamisellansa, eikä saa, eikä maksa enään mitään korkoa.
Orleans'in pyhä Neitsyt auttakoon, minä ajan aina suoraan eteenpäin, niinkuin rengasturnauksessa. Te olette, kuninkaallinen majesteetti, Orleansin suvulle ainakin yhden onnellisen avioliiton velkaa.» »Ja sen velan suoritankin, kreivi. Pasques-Dieu! kyllä sen suoritan! Etkö näe tuota kaunista pariskuntaa?»
Vuoden kuluttua taisi Risto jälleen kaupungissa maksaa kaksi sataa ruplaa velkaansa, mutta suuri oli hänen kummastuksensa, kun lainarahaston hoitokunta antoi hänelle maksutodistuksen, joka osoitti että talon koko velka nyt oli suoritettu. Ei siis nyt enää ollut kuin kruunun ja kunnan verot talon maksettavina. "Kuka on velan maksanut?" kysyi hän ja sai vastaukseksi: "Metsänvartija Tommi."
Nuot kaikki käsitti Jaakko täydessä valossa ja vielä päälliseksi sen, että nyt oli kova ja köyhä aika, jolloin ei mikään maksa paljon mitään. Liikeneviä varoja ei tuntunut olevan missään paikassa velan maksuksi, sillä hengen elättämisestä yksistään oli nukkaan asti työtä.
Sitten otti Jäykkälän isäntä kaapistansa lompakon, otti sieltä rahoja ja luki ummellensa niin paljon, kuin nimismies sanoi velan nousevan kasvuin ja hakukustannusten kanssa, jonka tehtyä hän sanoi: "Jumalan kiitos! Nyt en ole penninkään velassa yhdellekään ihmiselle, Niemimäkelän isännälle sitäkin vähemmän.
Mutta nyt hän joka päivä ponnisti voimiaan, että tuli tehtyä hiukan ylimääräistä, ja häntä huvitti ajatella että hän ikäänkuin salaa itseltänsä kummastuttaa itsensä sillä, että suorittaakin velan ylimääräisten säästöjen avulla ennen tätä aikaa.
Kerran lainasi hän meille rahaa mamman ollessa kauan kipeänä, mutta ei tahtonut ottaa papan sapelia pantiksi. Mutta sen velan on mamma maksanut", lisäsi tuo tarkkoihin laskuihin totutettu tyttö. "Sinä olet siis nähnyt hänen?" "Olen". "Sinä tiedät, kenties, että hän pitää täällä seuraa?" "Tiedän, olen nähnyt hänen tänne kerran tulevan". "Vai niin, Dora, sinä näit hänen silloin, juuri silloin?"
Mutta poika ei ollut ainoastaan tekemättä parannusta, vaan teki vielä 1,000 ruplan velan ja rohkeni lisäksi sanoa isälle, että hänen on muutenkin tukala asua kotona. Silloin Vladimir Vasiljevitsh ilmoitti pojalle, että tämä saa lähteä matkaansa, ja ettei hän enää tunnusta häntä pojakseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät