United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vakavalla äänellä sanoi hän tahtovansa yksin maksaa isä-vainajansa velan eikä tahtovansa siskojen sitä jakavan, sillä hän toivoi Jumalalta voimaa. "Pidä lupauksesi poikani ja tapahtukoon sinulle niinkuin uskot", sanoi kirkkoherra.
Mitä tulee niihin, jotka suuremmassa tai pienemmässä määrässä joutuvat kateuden esineiksi, niin sellaisia ovat: Ensiksi henkilöt, jotka omaavat jaloja ominaisuuksia, eivät menestymisellään herätä erittäin paljo kateutta, sillä heidän onnensa näyttää ansaitulta, oikeutetulta; eikä kukaan kadehdikaan velan maksua, mutta pikemminkin palkkioita ja lahjoja.
Jos nimittäin kukin, niin kuin heidän päänsä jälkeen olisi käynytkin, yhteisen velan intressiä maksettaissa, olisi omasta kukkarostaan antanut rahaa siihen tarpeeseen, olisivat rikkaat tulleet maksamaan muita suhteen paljoa enemmin, koska nyt taas jokainen arentimaastansa maksoi yhtä paljon.
Ajattele sitten minusta mitä tahdot sano, että olen utelias, tunnoton, röyhkeä; sano mitä hyvänsä, minä kuitenkin kerron. Niinpä kuule! Asian laita on valitettavasti juuri niinkuin sen äsken sinulle kerroin. Miehesi jäi eilen Hansenille velkaa 3,000 markkaa, minä luin vast'ikään erään kirjeen, jossa hän tunnustaa velan ja uudelleen lupaa maksaa nuo rahat tänään edellä puolenpäivän.
Ja mikäs nyt olisi hoitaessa, jos tämäkin meidän ele siihen vielä tulisi lisäksi. Tämähän joutaisi rahaksi ihan järkeään ja kun minulla nyt on tuhat markkaa joutilaita rahoja aluksi, niin voipi lopettaa sen vertaisen velan milloin tahtoo. Ja sittenhän tuosta velattomasta pesästä saattaisi erotakin milloin näyttää asiat sen vaativan.
Minä luulin tekeväni niin hyvästi. Nyt en teitä ymmärrä. Millä olisitte Annaa loukannut, en sitäkään ymmärrä«. «Se on itsessään vähäpätöinen asia, mutta teidän täytynee se myöntää, että vähäiset asiat väliin saattavat olla suuriakin. Nimismies K. ei ikinä olisi saanut rovastin Elleniä, ellei Ellen olisi sattunut saamaan tietää, että nimismies kerran ryöstöllä ollessaan maksoi ryöstettävän velan.
Ja Martan ajatukset kääntyivät hetkeksi entisiin aikoihin, kuu Tahvana jutteli miten hovin herra oli pahuutensa palkan saanut, miten hänen oli täytynyt velan tähden myydä suuren hovinsa ja miten hän sitten oli tietämättömiin kadonnut. Mutta mustat pilvet eivät kauan säilyneet Martan kirkkaalla taivahalla; ne hajosivat ja hovin herra oli pian unhotettu. Kuukausi oli kulunut.
Velan perijä näytti. Tänä viime talvena. Mihinkä sinä ne rahat panit. Vitkastellen vastata jurautti Aatu, että hän on maksanut toiseen paikkaan. Mihinkä? Missä se on se maksettu kirja? Poltin. Poltit sinä sen... Piruko häntä lienee opettanut tuon nimensä kirjoittaa töhräämään.
Muutama päivä tämän jälkeen, astui lautamies sisään Ristikorven torppaan. Huonolla asialla olen, sanoi hän. Heikkilän isäntä sanoo teidät minun kauttani torpasta ulos ja vaatii teitä myöskin samalla vastaamaan erääsen velkajuttuun, jonka velan olette saaneet hänen isävainajaltansa. Velkani, johon katovuotena jouduin, täydyn suorittaa tavalla tahi toisella.
Keväillä sanoma kulki ympärin talosta taloon, muistuttain: »Tuokaapa nyt rahaa; yhteisen velan intressit pitää maksettaman; maksakaat siis arrenti rahat tiluksistamme!» Sepä oli pahaa ja vastahakoista, näin yhtäkkiä antaa pois rahaa aivan muka tyhjän edestä.