Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
"Totta tosiaan hän nyt lesken vie!" huudahti yksi pojista. Ja Lauri vei hänen tosiaankin, sillä vaikka hän ei monipuheinen ollut, sai hän kuitenkin sanotuksi enimmän siitä, mitä hän ajatteli; mutta se on totta: ajatus ei ollutkaan kuin haarainen kiertokasvi hänen sielussaan!
Olin niinkuin linnassa valkeassa, min joskus nähnyt jo olin ma lassa. Mut nähnyt kaukaa kuin sateenkaaren tai Hesperiidien hedelmäsaaren. Se seisoi keskellä sypressilehtoin, sitä aurinko kultasi aamuin ja ehtoin. Ja marmoriportaat vei virralle siitä, mut koskaan kukaan ei kulkenut niitä. Nyt siellä olin, en tiedä, miten, en miettinyt: usein käy unessa siten.
Hän tuli suurista huoneistansa, joissa vielä oli vähän valoa laskeuvasta auringosta. Mutta täällä oli pimeää ja ahdistavaa; kaksi talikynttilää seisoi messinki-jaloissa valaisten pöytää ja raamatun pulpettia; mutta huoneessa ei näkynyt muuta kuin sarja kasvoja pitkin seiniä. Ei toivomistakaan päästä pois. Matami Torvestad otti häntä ystävällisesti kädestä ja vei hänet sisään.
Siellä jo oli koolla joukko tyttöjä ja poikia, vaikka kello vielä oli neljännestä vailla. Ilo loisti kaikkien kasvoista, eikä se seikka vähääkään mieliä masentanut, että hiukan pisarteli. Kelkat olivat mukana ja kun tornin kello löi viisi, lähti retkikunta liikkeelle. Kuljettiin sitä katua, joka vei ylös pappilaan päin ja Kemilän mäelle.
Kun kasvoin mieheksi oli minussa palava turhamielisyyden himo, koreat vaatteet y.m. oli hartain toivoni ja kun ei minulla ollut siihen varoja, koetin saada niitä millä tavalla hyvänsä. Se himo vei minun lopullisesti tälle kurjalle retkelle. "Tässä majassa olen maannut, kuten mainitsin, kaksi viikkoa.
Leikki oiva odottaa, Fieandt ottaa tupakkaa, ruoskaa saapaskorkoon koittaa, ryntäämähän mennä soittaa. Tiimaa kuusitoista kai kesti, viimein saunan sai; pako päätyi pääksi leikin, piru kaikki vei kuin veikin. Silloin, niinpä tiedetään, enää ei hän lyönytkään, hatun painoi alemmaksi, muuttui muita lauhemmaksi.
Hurraa, hurraa, kas, riemulla Ja isiemme innolla Me vihollista voittamaan Taas käymme oppimaan. Sa miesi Suomen sydänmaan Ain ollos urhokas Ja sortajia kaatamaan Kuin karhu voimakas! Tää oppi oiva isien Myös olkoon ohja poikien: "Eespäin! Vei tiemme kuolemaan. Tai voiton kunniaan." Käskyille kuuliaisia! Sen vaatii virkamme; Vaan kelpo suomalaisia Myös olla vannomme.
Voi veikkonen! vastasi Liisa aivan kuin samalla kertaa muistaen kaikki retket, joilla oli ollut hevosta viemässä ja laskettanut mitä kavioista oli lähtenyt. En minä nyt tällä kertaa enää olisi ajanut kovasti, vaan Kuivalan Janne tapasi minut matkalla. Hän vei Heikkilän tammaa ja rupesi sitä kehumaan. Hyvä se onkin Heikkilän tamma! sanoi isä. Ei, veikkonen, se kestä Viitasen mustalle!
Näin sanoen vei hän vieraansa puutarhaansa. Katsos, Berndt, toisti hän, tuo tuossa on oikea "higaråpuu", jonka minä ostin Valdemarsborg'ista, minulla on se ollut jo, annas olla, viisi vuotta, ja mennä vuonna sai äiti kaksi kannua marjoja, onhan se kokolailla! Se onkin hyvässä maassa. Sitäpaitsi olen minä ottanut pano-oksia, me näemme net kohta. No, miltä näyttää.
Virkki ja hoivaamaan Paieonin käski jo haavan. Niin pani Paieon kivunviepiä yrttejä ylle, taas ehoks sai, näet juurt' ei kuolollista hän ollut. Kuin mehu viikunan juoksuttaa pian valkean maidon, hämmentäiss' äkin juustoutuu hera, läikkyvä äsken, 903 niin nopeastipa vaali hän terveeks ankaran Areen. Hebe kylpyyn vei, puki kaunoiseen hänet viittaan, viereen istui hän Kronossynnyn mahtajariemuin.
Päivän Sana
Muut Etsivät