Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Huolellisesti karttaen kaikkia liioitteluja vedin esillä olevista tosiasioista ainoastaan eittämättömiä johtopäätöksiä. Minä osotin, kuinka pääoma ja työ kumpikin olivat kärsineet noiden päivien lukuisista lakoista ja ylistin nykyistä asiain järjestystä, koska se tekee tuollaiset järjettömät taloudelliset taistelut mahdottomiksi.
Minä tahdon nyt pahanhengen kiusaksi olla ystävällinen mies". Ensiksi ruvettiin kunnon saksalaisen tavan mukaan polttamaan sikaria; sitten minä vedin esille pyyntöni ja herra jokseenkin pi'an koko kasan rahoja. Tällä tavoin oli meillä kummallakin oivallinen päivä. Tästä kaikesta näkee lukija olevan monenlaisia syitä ja aiheita hyviin töihin.
Hitaasti ja, niinkuin luulin, vastahakoisesti ojensi hän minulle kätensä mutta nyt vasta pelästyin minä aina sydämeni pohjaan saakka ja häpesin käytöksestäni. Näitten lumivalkoisten pienten sormien rinnalla näytti minun päivettynyt käteni aivan pahoin ruskealta; minä vedin sen ehdottomasti takaisin ja olin melkein pudottaa helmet maahan.
Aamulla tuli emäntä siitä huoneesta kahvipannua etsimään ja löysi siellä parikunnan yhdessä. Hän menoamaan, että kuka meitä on yhteen vihkinyt. Helu nyhkimään minua kiivaasti ylös. Minä unenpöhnässä alas sängystä, juoksin saappaat ja vaatteet kainalossa saunaan ja vedin siellä kipakan kiireessä päälleni. Juoksukyytiä tulin nopeasti kotiin.
Hirvi taasen loi minuun niin rukoilevan katseen, ikään kuin olisi pyytänyt: "auta nyt, velikulta, tahi lopeta tuskani, ennen kuin nuo raatelijat pääsevät kimppuuni". Kun huomasin, etten muutoin voinut tuota kaunista eläintä auttaa, vedin molemmat revolverini vireille ja laskin yhtä haavaa kaksi laukausta suoraan sen sydäntä kohti.
Silloin aukeni portti ja Heintz tuli kotiin miehen seurassa. Hän oli siis ennenkuin aavistimmekaan, tuonut lääkärin mukanansa. Ilse hengitti silminnähtävästi huokeammin ja viittasi minua jättämään sijani vuoteen vieressä. Minä vedin varovaisesti pois kangistuneen käsivarteni ja annoin sairaan pään hiljaa vaipua tyynylle.
Ja kun minä sen muistan, muistan samalla, että vedin veneen maihin ja viskasin veden pois ja solmisin nuoran paaluun. Astun tupaan. Vaimoni vielä valvoo ja lukee. Missä olet ollut näin kauan? Tuolla vain. Saitko mitään? Sain vähän. Lumous on poissa. Mutta minä tiedän, että se huomenna palaa.
Minä työnsin hänet suin päin tavaroiden joukkoon, josta kuitenkin jälleen omalla kädelläni vedin hänet ylös. "Tiedättekö mitä," sanoin minä, "me kaksi emme voi elää yhdessä. Te olette vanhempi, ja saatte jäädä tänne, jossa on suojaa. Jaetaan ruokavarat tasan, niin minä muutan asumaan saaren toiseen päähän. Suostutteko siihen?" "Suostun," sanoi hän; "ja kuta pikemmin sitä paremmin."
Me pyöräilimme nyt hiljaa, rinnatusten ja minä jo aloin: "Täällä Tohmajärvellä tulee niin ikävää, kun te, herra Ikonen, lähdette Helsinkiin." "Kuinka niin?" hymyili Petteri. Tekeydyin kaihoisaksi, loin katseeni alas ja vedin surullisesti: "Nii-iin... Muutoin vain." Nyt me vaikenimme. Petteri suli, lämpeni. Jo lausui hän ujostellen: "Kun neitikin tulisi Helsinkiin... Siellä olisi niin hauska."
Entinen pikku ilolintunen oli yhtäkkiä luokseni pyrähtänyt ja iloista iloisempana siinä istuuduin ja vedin hänet syliini. Aivan kuin olisin taas kotona, kun näen sinut, Kris! Rakas armas kotini! Entäpä armaat vanhukset! Ei koko maailmassa ole meidän kotimme vertaista! Jokaisella siellä oli oma vapautensa, teki, mitä teki. Olihan, Kris? Ja me rakastimme toisiamme, rakastimmehan?
Päivän Sana
Muut Etsivät