Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
PANDARUS. He, sitä valkoista karvaa, jonka Helena keksi Troiluksen poskesta. CRESSIDA. Jos se olisi ollut viheriä, niin olisin minäkin nauranut. PANDARUS. He eivät niinkään nauraneet sitä karvaa, kuin hänen sievää vastaustaan. CRESSIDA. Mitä hän vastasi? PANDARUS. Helena sanoi: "Tässä on kaksikuudetta karvaa teidän poskessanne, ja yksi niistä on valkoinen." CRESSIDA. Sehän oli hänen kysymyksensä.
Vaimo katsoi epäilevästi Jaanaan, mutta teki hänelle kuitenkin tilan lattialle. Aamulla, kun he heräsivät, otti Jaana rahakukkaron taskustaan ja kysyi, mitä yösija maksoi. Vaimo viivytteli vastaustaan. Anna, minkä annat. Tokkopa sinulla lie liikoja rahoja, tyttö rukka.
Ilta oli lämmin ja tyyni. Taivas ruskotti luoteisessa, aurinko oli mailleen menemässä. Valkeinen välkkyi kirkkaana kuin kuvastin, hiljaisessa, vartoilevassa levossa. Oletteko kuulleet tarun tästä järvestä? kysyi Aili. Ja odottamatta heidän vastaustaan hän jatkoi: tuolla syvyydessä, näettekös, väijyy Vedenemo nuoria, kauniita ihmisiä saaliikseen.
Mutta Esteri vetäytyi tuolin taakse karttaakseen, ettei Rautiainen tulisi kättelemään. »Meidän kotimme ovat lähimpiä naapureita», sanoi Rautiainen ja vaikeni kuin olisi odottanut vastausta kysymykseen: eikö niin? Esteri säästi vastaustaan. Naapureita he olivat olleet, vaan vieraita toisilleen, aivan kuin kumpikin heistä olisi asunut eri puolella maapalloa.
Käänti kehäänsä muutaman pulikkavälin, sylkäisi suustaan mustan sylen, pyyhki hihalla huuliaan ja virkkoi tultavan »noin kello seihtemän seuvussa.» Neitoset olivat juuri takana, ja hän tahtoi heidän kuultensa kysyä jotakin. Mikä on tuo hovi tuolla mäellä? Mies viivytti vastaustaan niin kauan, että neitoset ehtivät jo piipun taakse. Vokkolan hovi. Saako tällä kiikarilla katsoa?
Hannes oli kuitenkin liian paljon aikoinaan stoialaisia filosofeja lukenut, että olisi tällaisen yllytyksen antanut itseensä vaikuttaa. Hän viivytteli vastaustaan.
Natalja Feodorovna katsahti hänen silmiinsä, mutta ei raatsinutkaan sanoa niinkuin ensin aikoi, vaan sanoi: Te kysytte siis mitä minä luulen? Niin, sanoi Hannes, jännittyneenä odottaen hänen vastaustaan. Natalja Feodorovna pudisti hiljaa päätänsä, ja jäi sitten surullisena katsomaan kuinka suurikokoinen mies, voimatta liikutukselta saada suustansa hyvästiä, läksi menemään.
Mutta Rönni ja Kalle, missä he ovat? kysyi Heikki. Molemmat ovat ruukin palveluksessa. He olivat ruvenneet ensin maistelemaan, sitten olivat alkaneet ikävöidä ja sortuivat vihdoin sinne ruukin iloihin. Entäs Jaska? kysyi Heikki arastellen. Sillä Jaska oli ollut hänen lempiystävänsä. Juho viivytteli vastaustaan. Jaska oli sairaana eikä paljon työhön pystynyt.
Sanoitte äsken, jatkoi kivalteri, teillä olevan lompakossanne hienojen naisten teille lähettämiä kirjeitä... Paholaisen eukko kuuluu myöskin parempiin rouviin ... minä tahdon nyt nähdä, onko teillä rakkauskirjeitä häneltäkin ... ottakaa siis nopeasti esiin kalliit aarteenne! Mustalainen viivytti vastaustaan, osoittamatta ilmeelläkään aikovansa totella kivalterin ystävällistä kehoitusta.
Mutta ääneen hän sanoi: Mistä saakka sinusta on ruvennut niin tuntumaan? Aura viivytteli jonkun verran vastaustaan. Johannes katsoi häneen ja huomasi, miten vaikea hänen oli säilyttää tyyneyttään. Siitä saakka ... alotti Aura, siitä saakka kuin maailma mustui minun ympärilläni. Ja sinun sisälläsi? uskalsi Johannes kysyä. Siellä paistaa yhäti sinun aatteellinen aurinkosi?
Päivän Sana
Muut Etsivät