Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. syyskuuta 2025
Sotilahat paeten Juoksivat kaupunkihin kertomaan Nähnehensä vartioina ollessaan Pitkäisen leimauksen muotoisen Enkelin tullehen ja Jeesuksen Noussehen elävänä ilmoillen! Mik' on tää kukkula, mi tuijottaa Vastahani, muistuttava Golgathaa? Pakeninhan maasta luvatusta Ylitse meren Rooman kunnahille; Etsin sielulleni virvoitusta Roonen rannikoille kukkiville.
Silloin sanoo otso vaimolleen: »Kiinnitä otsaani tämä messinkirengas, että poikani minut muista karhuista tuntisi eikä tappaisi minua, jos vastahani tulemaan sattuisi.» Vaimo teki, niinkuin kontio käski, mutta aina itki katkerasti. Satoi siitä paksun lumen, niin jo kuulee kontio vaimonsa veljien häntä tappamaan tulevan.
HAUSSI. Pois, Sallani! Ah, täält' en pakene! Mä luulin silmät jäiset kohtaavani, Vaan tulta säihkyi noista vastahani; Salmolle Mä kammoin äänen kuulevani jylhän, Vaan jalosti sun lämmin rintas soi; Jääpatsaan eteen luulin jäähtyväni, Sun rinnoillas nyt löydän lämpimäni. Ken autuuden tänlaisen ryöstää voi? Avuksi miehet! Missä? Tänne! Uhratkaa vaikka elämänne! Tuo juoksuhurtta ryöstää Sallani.
Kävin tietä tengollista, Maata maksan karvallista, Siltoa sinikivoista, Ojan porrasta punaista; Tuli honka vastahani, Mie tuota kyselemähän "Syntyykö veno sinusta?" "Syntyypä veno minusta; Kaiken käunoista kevättä, Vielä viime viikollaki, Käki kukkui latvoillani, Mesi tippui lehvistäni, Päivä kiersi keskipuuta." Kutsuin veikon veistämähän "Käy venettä veistämähän!"
Oi, se näky eipä mielestäni Konsa haihdu; silloin ensi kerran Povessani tulen tunsin oudon, Liekin, sytytetyn taivahasta: "Tämä Herra, pyhä Vapahtaja Ihmiskunnalle on lähetetty", Niin se kuiski ääni tunnossani, Jota ensin mielin tukehuttaa. Mutta syntieni muisto musta Särki sydäntäni, elämäni Näkyi kaikki hukkaan eletyltä. Turhuus irvisteli vastahani Joka askelella kodissani.
Ilma himee, Pilvi pimee Peittää taivaan, tantereen; Kitkat katkat Pitkät matkat Keravalta Porvooseen. Elma rouva. Keväinen tuuli tuoksusi Kesäinen lämmin läikähti, Vaikk' oli kylmä, synkkä syys, Kun matkan päähän tultuani Tul' Elma rouva vastahani Ja luoksensa mun pyys.
tuo ilmestyi ja tuli vastahani päin pystyin, nälästä niin raivokkaana, tuost' että ilma tuntui vapisevan. Ja suden näin, mi laihuudessaan näytti himojen kaikellaisten täyttämältä; se monen elämän jo katkeroitti. Tuo niin mun toperrutti kammollansa, näkönsä jota mulle huokui, että kadotin toivon päästä kukkulalle.
Ja kuin on voiton kilpa jollakulla ja saapuu aika häviönkin hälle, min mieli murtuu, sydän itkee silloin, niin mulle peto rauhaton tuo teki, mi käyden vastahani verkallensa mun tunki sinne, kuss' on Päivä vaiti. Alemma noin kun aina vierin, sattui silmiini miesi, jolta vaitiolo jo pitkä näytti kielen kangistaneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät