United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Bassot yhdessä: Niin kului aika armas nuoruuden, Niin kasvoi poika Betlehemin, Kuin me, mutta tahraamattomin mielin. Kaikki: Ken Sa oot, synnitön oi poika ihmisen? Duetti köörin kanssa: Oi, kuin autuas on laps, joka Herran suojass' varttuu, Viattomalle rauha, siunaus ylhäältä aina karttuu; Kaukana siimehessä puhkeaa, Kuin lehdon kukka versoelee, Ja myrsky maailman viattomuutt' ei saastuttele.
Näin mietin nuorra mielessäin ja kiihko tuosta karttuu, mä vanhenen ja voimistun ja vartaloni varttuu; niin työnnän venhon vesillen ja ruoriin muka astun, vaan virran pyörre valtaa mun kuin pienen pilkelastun.
Ja sen teemme muinaisuutemme perustuksella, Kalevalan ja Kantelettaren. Meidän maamme muuttuu yhtymäpaikaksi idän ja lännen välillä, se rikastuu ja varttuu, kaupunkeja kohoo kaupunkien viereen, vuorien huipuille rakennetaan palatseja ja niemien neniin pystytetään kuvapatsaita kansallisille sankareille.
Ei viha tahdo säästää, ystävyys ei saa; niin taistoin kasvaa nuorukainen ja pian tuntee mieheks itsensä. LEONORA. Siis hyväkseen teet vielä kaikki, herra, niinkuin jo paljon hälle tehnyt olet. On kyvyn kasvinehto hiljaisuus, mut elon myrskysäissä luonne varttuu.
Taas käännyin oikealle saadakseni Beatricen sanoista tai liikkehistä lähimmän tehtäväni osoituksen. Ja näin niin seijahina silmät hänen, niin riemukkaina, että entisetkin näkönsä voitti hän ja viimeisenkin. Kuin ihminen, mi hyvää tekee, tuntee ilostaan joka päivä kasvavasta, hyveensä että edistyy ja varttuu,
Odottaa voi, kun kypsyy viikunat, Ja nuori neito täydeks immeks varttuu; Odottaa saita, että aarteet karttuu; Voi odotella laiska päivämies, Ken ajan mukaan palkkojansa nostaa, Ja sopivata tilaisuutta kostaa Odottaa luihu salapurija; Vaan odotus on pelkkää turmiota, Kun kysymyksessä on suora sota; Ripeä liike ensimmäisen hetken Voi voiton määrätä ja tappion.
Taas käännyin oikealle saadakseni Beatricen sanoista tai liikkehistä lähimmän tehtäväni osoituksen. Ja näin niin seijahina silmät hänen, niin riemukkaina, että entisetkin näkönsä voitti hän ja viimeisenkin. Kuin ihminen, mi hyvää tekee, tuntee ilostaan joka päivä kasvavasta, hyveensä että edistyy ja varttuu,
Mutta kun viljavahan taas Argos-maahan on tultu, hän apeks suostuu, suo saman arvon, mink' oma poika siellä, Orestes, saa, joka varttuu puuttehetonna. Kolmepa häll' on näät tytärt', impeä korkean linnan, Khrysothemis on, Laodike sekä Ifianassa; morsiuslunnaitt' ottaos siis, kenen mielinet noista, Peleun kartanohon; häälahjat myötä hän antaa, 289 moisia taatoltaan tytär ettei viel' ole saanut.
Ja se nousee, uus on aika, Kaikki vielä paranee: Herrain huoneiden ja meidän Harjat näät jo lähenee. Ryysyistämme paikka paikan Perästä jo putoaa. Kansa varttuu, vilja karttuu. Kohoaapi koko maa!» PAIMENEN PYH
Ja se saattanee olla enteenä, että hän, samoin kuin Taavetti, jonka tapana myös oli heitellä puroista keräämiään kivenmukuloita, aikanansa varttuu uljaaksi soturiksi.» »Sen pojan, majuri Dalgetty», virkkoi Montrose, »tahdon ottaa omaksi passaripojakseni. Tottahan hänessä lienee sen verran älyä, että osaa pitää nimensä salassa?»