Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Nyt kuohuili myrskyisenä ulappa, sankan hallava oli pilvekäs taivas, ja rannat haamoittivat mustina ja peloittavina. Ja siksi kai tuntuikin luonto nyt vielä synkemmältä, kun se päivällä oli ollut niin kirkas. Mutta niinhän se on luontokin, että siinä on paistetta ja varjoja.
Kaikki nämät pojat olivat virkeällä mielellä ja hoilasivat toisillensa, kunnes avara lakea kaikkui iloisista äänistä niin, että kireä ilma oikein nauroi sitä kuullessaan. "Nämät ovat vaan olleitten varjoja", sanoi henki. "He eivät tiedä mitään meistä." Hupaiset matkustajat tulivat likemmäksi; ja kun he tulivat, tunsi Scrooge heidät ja sanoi heidän jokaisen nimensä.
"Henki", sanoi Scrooge semmoisella hellyydellä, jota hän ei ollut tuntenut koskaan ennen, "ilmoita minulle, jääkö pikku Tim eloon." "Minä näen tyhjän paikan", vastasi henki, "tuossa takan nurkassa ja isännättömän kainalo-sauvan, jota huolellisesti talletetaan. Jollei tulevaisuus muuta näitä varjoja, kuolee lapsi." "Ei, ei", arveli Scrooge. "Voi, ei, hyvä henki! Sano, että hän säästetään."
Ja vaikka hän olisi jonkun kerran huomannutkin jotain sellaista, niin ei hän ollut siitä millänsäkään, arveli niiden vaan olevan varjoja, jätteitä noista äsken tapahtuneista eripuraisuuksista, jotka kyllä kirkastuisivat, kuin vaan ei osoittanut niille mitään huomiota. Rudolf lähti kuin lähtikin matkalle. Jäähyväiset olivat sangen hellät äidin ja isän, mutta jotenkin kylmät sisaren puolelta.
Huh! kolkkoa ja pimeätä täällä ulkona on. Hyvästi, velikulta. He! etkö tule sisään puhelemaan hetkeks? Kiitos vaan! Näihin aikoihin viihtyy parhaiten kotosalla, valkean ääressä, vaimon ja lasten luona. Jumala heille kerran parempia aikoja suokoon! Jumalan haltuun! Kuu pilkistää pilvien ra'osta ja luo mustia varjoja näyttämölle. Toinen kohtaus.
Mut tuoltapa laulut liedot pyhä-illan ilmahan soi, siell' aamun nousevan kansa kisakentällä karkeloi; ei yön ole varjoja siellä, ei murheen muistojakaan, siell' liehuvi onni ja lempi ja toivehet nuoret vaan. Ja kansan keskehen Väinö hymyhuulin istunut on ja katsovi vanhojen juhlaa ja riemua nuorison.
Joskus tuli Anterolle vielä entinen ahdistuksensa, salaperäinen kammo että jos ei tämäkään kestä? Mutta hän tarttui taas raamattuun, ja se vei hänet taas hänen uuteen maailmaansa, ja hän unohti kaiken muun. Ihmiset olivat kuin varjoja, tämä elämä oli jotain olematonta. Hänelle tuli silloin tällöin eteen kohtaus entisestä elämästä.
Ja ahdistetaan sydämmessäni, joka päivä? Kuinka kauan yltyy viholliseni minua vastaan...?" DARNLEY. Minä en käsitä sitä, sanat uhkaavat minua ja heittävät tummia varjoja yli koko olentoni. Se on kuningatar! DARNLEY. Niin, se on hän, se on Maria, joka ei minua unohda!
Aarnio ei voinut enään muuta kuin nauraa koko jutulle, huomaten samalla kuinka pikkumainen hän oli sittenkin ollut. He lankesivat nyt toistensa kaulaan vuoroin itkien ja nauraen. Mutta vaikka Aarnio voikin nyt täydellisesti taaskin luottaa Julian vakuutuksiin, niin jo huomenna laskeutui epäluulon tummia varjoja taaskin sydämeensä. Eikä hän niistä tahtonut päästä vaikka kuinka olisi koettanut.
Ei nyt enää tarvitsisi taistella väistyviä varjoja vastaan, vaan oli vastustaja itse tullut häntä taisteluun vaatimaan. Ei ollut se ylenkatsottava vastustaja. Mutta sitä suurempi on vaikutus oleva, kun hän kukistuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät