United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta keskeytti lukemisen, katsoi pystyvästi Anttiin ja virkkoi: »Ja te olitte rakennusmestari?» »Niin olin», kuului Antin väräjävä vastaus. Taas sai kirjuri jatkaa lukemistaan, mutta ei päässyt pitkälle, ennenkun tuomari keskeytti, katsahti Anttiin ja lisäsi: »Teme kantaja tuli omine lupine tööhön?» »Niin teki», virkkoi Antti. »Ja varasti rakennushirsie?» jatkoi tuomari.
Jopa Massacre kohta nukkuikin ystävänsä vuoteessa, joka ei tahtonut koirasta enää lainkaan luopua. Jeanne oli tästä toisinaan kirppujen pelosta kovin huolissaan, täti Lison taas oli pahoillaan koiralle siitä, että se otti itselleen niin suuren osan pojan rakkautta, varasti sitä, niin kuin hänestä näytti, häneltä, joka sitä niin kovin halusi itselleen.
Kaikki kolme tulivat Kirila Petrovitschia vastaan, joka meni katsomaan talliinsa. Mitä se on? kysyi Kirila Petrovitsch Stepan'ilta. Parilla sanalla kertoi Stepan koko historian. Sinä, hirtehinen, sanoi Kirila Petrovitsch, kääntyen Saschaan, mitä sinulla oli hänen kanssaan tekemistä? Hän varasti kolosta sormuksen, isä, käskekää hänen antaa se. Minkä sormuksen? mistä kolosta?
Keskitalon valtasi hätä: »Aikooko se hullu nyt ilmottaa, että ne ovat ruislaarissa?» »Kyllä minä tiedän, sillä me ne yhdessä varastettiin!» huusi tytär yhä kovemmalla äänellä. »Mutta sanokoon itse.» »Se ei ole totta!» tahtoi Keskitalo huutaa. »Manta varasti ja minä vain piilotin, ettei tulisi talolle häpeä.» Mutta hän ei saanut ääntä esiin, vaikka olisi kuinka koettanut.
Tämän hyvän ystävän todistus oli ratkaiseva. Vai kellon varasti Jooseppi siinähän se uupuva lenkki onkin, se nosti Taavin vihan ylimmillensä ja saatti hänet murhaajaksi. Nimismies tiedusteli tuota kellon-varkautta toisiltakin: se oli aivan niin kuin tuo ystävä oli kertonut, ja elokuun 2:na päivänä tapahtunut. Mutta Joosepin taskuissa ei ollut kelloa. No ei suinkaan Taavi sitä sinne jättänytkään.
Seitsenvuotiaana varasti hän jo sisariltaan ja pieksi Cécileä lauvantain iltoina saadakseen hänen pienistä, heikoista käsistään temmatuksi viikkopalkan.
Kun oli alku tehty noin hyvällä menestyksellä, kiihoitti häntä hyvä saalis toimimaan nyt oikein miehen lailla; hän meni siis ja varasti toisen hevosen; möi senkin, muutti vaatteensa, ja nyt oli kahden hevosen hinta lakkarissa.
Soutaja on vahva, vankka keski-ikäinen mies. Hänen kasvonsa osoittavat typeryyttä, mutta samalla on niissä jotakin niin konnamaista, että herättävät inhoa. Hänen silmäilyksensä ovat tylsät, niistä voitaisiin lukea ajatus: "kaikki on minulle yhtä", jos varmaa olisi, että mies mitään ajattelisi. Hänen nimensä on Kalle Kontio. Hänen elämänsä on hamasta hänen nuoruudestaan saakka yksi suuri rikos. Isäänsä ei hän ole koskaan nähnyt, äitiänsä ei hän muista. Kahdeksan-vuotiaana varasti hän; sitä ennemmin oli hän jo oppinut valehtelemaan.
»Kuule, maksa kahvit!» karjui muuan eukko Jussille ja ryökkyytti häntä olkapäistä. »Pekka vai mikä sinä olet!» »Pietari Pekan poika varasti vangilta voita, meni saksan saunaan, pani säkin naulaan, voi suli säkkiin...» tolkutti Jussi. »Käsketään poliisi, jos et maksa.» Ei ääntäkään. »Mene sinä tuolta nurkasta katsomaan eikö näkyisi poliisia, mene Katri», toimitti akka tyttöään.
Kyllä kai se Jaakko on, joka nämät rahat varasti, sanoi Helmikangas istuen meidän pöydänpäässä, sillä mistä hän olisi muutoin saanut rahaa. Olen kuullut, että hänellä on rahaa juodakin, vaikk'en ole koko talvena antanut hänelle ollenkaan, syystä kun ei ole ollut itsellänikään. Mutta kun rahat ovat minun huostassani nyt, niin antaapa pojan ottaa perintöä, mistä saapi.