Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Aias kilvellään leveällä Menoition poikaa suojeli, niinkuin pentusiaan emäleijona suojaa, kun läpi metsän niitä se vie sekä pyytäjäparven kohtaa voimaans' uskaltain; pedon otsapa silloin pelkkänä ryppynä on, ett' ei näy silmiä alta: noin Patroklos-sankarin siin' oli suojana Aias, vankkana viereen myös Menelaos, Atreun poika, astui varjelemaan, sydämessään haikea murhe.
Ja syvinnä sydämmessäni lepää vankkana perustuksena vakava päätös, luja tahto olla onnellinen..." "Tahto olla onnellinen?" toisti Gabrielle ivallisesti. "Aivan niin. Onnellisena oleminen, minun mielipiteeni mukaan, riippuu ainoastaan tahdosta." "Mutta eihän toki löytyne ketään ihmistä, joka ei tahtoisi olla onnellinen?" "Päin vastoin.
Thrasymē´dēs: Antilokhoksen veli. 368 ja seur. Se, mikä tässä kerrotaan, sopii huonosti yhteen 363:nnen säkeen kanssa, jossa juuri sanottiin Hektorin seisovan vankkana ja suojelevan väkeään. Il. Mies, etumaisna ken mursi akhaijien muurin, sankari Sarpēdō´n: vrt. XII 398 ja seur. Būdeion: toisten arvelun mukaan kaupunki Magnēsiassa, toisten mukaan Phthiōtiissa.
Ja ennenkuin isänmaan virsi on lopussa, seisoo hän siinä tanassa kuin valettuna paikoilleen, vankkana kuin pronssinen patsas, päin kansaan ja takanaan perustuslakien kilpi. Tyyni rauha ja luja luottamus loistaa hänen kasvoillaan, ja onnen ilme tuikahtaa hänen silmistään. Huulet liikahtavat laulun viimeisten sävelten mukaan.
Leveänä ja vankkana ja komeana ja tyynenä mahtava virta vyöryi kauniin ja kasvuisan maiseman läpitse. Virvoittava tuuli nousi sen helmasta. Kaikissa tuntui tämän elähyttävä vaikutus.
Kun hän siis ylevänä ja vankkana, leveine hartioineen ja pitkine harmaine hiuksineen, jotka riippuivat paksun, mustan nahkapäähineen alta, kävi pitkään ja harvakseen astuskellen ulkona, niin väistyi kansa syrjään ja tervehti häntä, kuten itse kuningasta. Ja kun hän tuli pahalle tuulelle, niin katsoa tuijotti hän muihin ihmisiin suurilla, terävillä silmillään niin, että ne oikein vaalenivat siitä.
Olihan hän nähnyt lauttojen satoja kertoja vilahtavan Korpikosken alle, kun rannalta katseli. Mutta nyt tuli erikoinen halu, vaikkei olisi aikaakaan ollut. Hän ei mennyt enää sisälle, vaan käveli suoraan polulle, joka männikön halki vei kosken rannalle. Hanna saapui Varsankallion kohdalle. Kallio seisoi yhtä vankkana kuin ennenkin keskellä kovimpia hyrskyjä.
Jyly rannalla käy, rae lyö, sota soi, kuss' on Sandelsin vartiovyö. Vedet, maat savu sankkahan pilvehen loi, tult' iskevi pilven yö; oli ilmassa kuin kumu ukkosen, maa järkkyi hurmehinen. Väki Suomen vankkana seisoi siin', ei vaaraa peljännyt; mut miehestä mieheen kuiskailtiin, salanurkuna kuului nyt: »Hän poissa on, taaskin hän piiloon käy, kenraalia vielä ei näy.»
En hajoittaa voi Baalin temppeliä, Vaan pappein julkeuden ehkäisen; Sen lupaan sulle Jahven nimessä. Siis nouse! Voimakasta kättäsi Me tarvitsemme! ASARIA. Jalo kuningas! Lamaiset kädet tarmo jännittää, Ja vankkana on polvet väsyneet, Jos jatkat lupaamatas alkua. Ken on tuo mies? Ja mitä tahtoi hän? AHAB. Kaks kysymystä, ja niin kiivaasti! ISEBEL. Ken oli hän?
Tulkoon siitä jo loppu, että joka mies ottaa sekaantuaksensa minun asioihini. Kohtasillään, tunnin kuluessa, seison vankkana tuossa kansaperheessä. Ei kulunut tuntiakaan ennen kun Lents vakavana miehenä oli Leijonassa. Pilgrim'in ja sedän muistutukset eivät olleet häneen vaikuttaneet suurta mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät