Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän vähällä tyrmistyi. Taas jysäys sama kaamea tyhjyydentunne hetkisen päästä sydämen hätäisiä iskuja. Hän tarttui vaistomaisesti käsivarteensa ja etsi kiireesti valtimon. Nopeita lyöntejä sitte seisaus ... seisoo... seisoo ... joko kokonaan lakkasi...? Hän valahtaa valkeaksi ja kylmä tuskanhiki pursuaa otsalle. Jo laukesi! Suoni ei ennätä lyödä, se vain sykyttää yhtenä tyrskynä.
Kuu tuskin puolehen kerkeää, lähin hautaholvi jo urhon on matkalle määränpää. Mut soi viel' aihetta lauluhun taru uljahan: hän vielä viimeisen taistelun soti sorjimman, iäks ennenkuin kylmeni kuolohon syke nuoren, lämpöisen valtimon ja kuihtuin kutsulta maineen käsi raukeni hervoton.
niin pitkään kuin ol' elämänsä mitta, hänt' ellei hurskaat rukoukset auta; kuink' auennut on tuolle armon ovi?» Hän vastas: »Aikaan kunniansa kerran torille Sienan asettui hän, aivan vapaasti, häpeästä huolimatta, ja pelastaakseen ystävän, mi kitui tyrmässä Kaarlen, teki moista, että se joka valtimon saa vapisemaan.
Herra Markus kumartui alaspäin ja katsahti henkilöön, joka vaivalla kohotti väsyneitä silmälautojansa luodaksensa aran, hämmästyneen silmäyksen puhujaan, vaaleihin kasvoihin. "Mutta mies ei ole ensinkään juovuksissa", sanoi herra Markus, tarttuen tämän vetelästi riippuvaan käteen koetellaksensa valtimon tykytystä. "Sieluni kautta, niin minäkin luulen!
Mut luonto muu sai tyytyä muruihin, Vaan yhden suotiin Täss' soittaa täysin sävelin, Ja kuulla kaikki luonnon suuret laulut, Joita kumpus kielet jättikantelon, Ja huolla huolet, tuntee tuskat, riemut, Ja kuulla lyönnit luonnon valtimon Tää laajan luonnon tuntehikas tulkki, Tää laulun suuren herkin kaikukalvo, Tää ihmekannel kaikkeuden On ihminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät